Joskus viime viikolla olin melkein huolissani, että mitenhän tää nyt sitten lähtee, tenttiviikko ja deadlinet ja työt ja vielä huvittelutkin siinä ohessa. Mutta paskat, täähän menee kivasti! Olisi mun kai pitänyt se jo tietää, että stressaaminen on turhaa eikä niihin tentteihin nyt niin paljon tarvitse lukea, ettei ehtis vähän terassille istumaan. Yhdessä välikokeessakin totesin että mulla on jo tarpeeks pisteitä, ei mun tartte tehdä tota viimeistä tehtävää. Haha. Tehdään tämä vika tenttiviikko nyt sitten samalla kaavalla kuin ne kaikki entisetkin, mitä sitä turhaan tyyliä muuttamaan.

Parvekkeellekin sain vihdoin ne tuolini ja voi että se onkin sitten mukava soppi. Vanhan kämpän parvekkeelle aurinko paistoi tuurilla ehkä vartin päivässä, mutta tuohon hoilottaa aamusta saakka niin että välillä on pakko tulla sisälle jäähylle. Viskoin muutamaan käteen osuneeseen kipposeen (yksi niistä on esim. kahvikuppi, en ole välineurheilija) multaa ja satunnaisia siemeniä ja nyt vain odotan, että keitaani alkaa vihertää. Ei tuosta nyt ihan samanlaista saa kuin ne puistot ja pusikot, joissa koko viime kevääni vietin, mutta näin lähiöolosuhteissa ihan hyvä. Sinne joenrantaan on kyllä vähän ikävä.

Parvekkeen lisäksi koko kämppäkin on aika lämmin, mitä varmaan ehdin kiroamaan kesän aikana moneen otteeseen, mutta nyt sekin on vain ihanaa. Mä olen se tyyppi, joka vielä muutama viikko sitten nukkui paksun täkin ja ekstraviltin alla villasukat jalassa, joten ei-palelu on aina yhtä juhlaa. Viime yöksi jätin peräti ikkunan auki ja siitäkin tuli Itävalta-olo. (Näköjään ihan kaikki saa mut nyt nostalgisoimaan siihen suuntaan. Huomasin viikonloppuna kaverin kanssa keskustellessa että joka toinen lauseeni alkoi "Viime vuonna Itävallassa..." Kohta on mennyt vuosi siitä kun tulin sieltä pois, mutta välillä tuntuu ihan kuin olisin just äsken ollut siellä. Hassu mieli.) Aamulla heräsin siihen, että ikkunani takana oli kaksi pulua pulisemassa ja unenpöpperöissäni suoritin varmaankin varsin mielenkiintoisia koreografioita huitoessani ne pois. Olin varma, että ne suunnittelivat ties mitä yksityisyyden suojaa rikkovia rikoksia siinä. En kestä lintuja. Ampiaisten ja muiden luonnon ihmeiden annan suht vapaasti kuljeskella sisään ja ulos, mutta linnut saavat lähdön. Linnut ovat kamalia, hrr.

Mut jaahas, kello on kohta kaksi, vielä kerkee vähäksi aikaa paistattelemaan ennen sitä iltapäivän tenttiä. Täytyy ottaa tuosta auringosta nyt kaikki irti, huomenna se onkin sitten taas toimiston ja hyytävien ilmastointilaitteiden vuoro. Mikähän siinä on, kun työpaikat pitää aina puhaltaa jääkaappikylmiksi? Parantaako se työtehokkuutta jotenkin? Vai onko se vaan sitä varten että saataisiin niille beigenvärisille neuletakeille käyttöä? Ehkä se on niin. Mulla on vielä paljon opittavaa tuosta kuuluisasta työelämästä.