Jos ei tästä viikosta ole muuta huomionarvoista sanottavaa, niin ainakin se, että ihan kirjaimellisesti itkin puolukkajogurtin perään. Hmm. Kaksi kuukautta, rajat alkavat tulla vastaan.

Ei tämä pelkkää surua ja murhetta kuitenkaan ole. Aurinko paistaa, minulla on uudet kengät, alakerran kaupasta saa nopeasti halpaa viiniä ja ihan kohta on marraskuu. Opiskelu meinaa vähän tökkiä, mutta leikitään nyt sitten vaikka "elämän koulua" ja "uusien kokemuksien kartuttamista". Aamupalaa sängyssä ja hömppäjuttuja netistä. Mikäs siinä.