Terveisiä joululomalta. Rakensin eilen joulukuusen, josta tuli hieno kuin mikä. Otin siitä kuvankin, mutta ei mulla tietenkään ole kameran piuhaa mukana enkä jaksa keksiä millä muulla tavalla saisin sen kuvan näkyviin, joten olkoon. Kuvitelkaa tähän kuva hienostuneesta joulupuusta, johon on viritetty kultaa ja kimalletta niin maan perkeleesti. Oli sen itse puunkin hankinta oma projektinsa, kun ekaksi piti pohtia, halutaanko koko risua vai ei (viime vuonna ei, tänä vuonna ehdottomasti joo) ja sitten kun lähdettiin kuusiostoksille, minä ylimpänä makutuomarina valkkasin hienon kuusen ja isi tietenkin osti sen viereisen. Kun kuusi saatiin tupaan, huomattiin etteivät kynttilät toimi, joten kurvasin tietysti kovaa kyytiä markettiin valo-ostoksille juuri ennen sulkemisaikaa. Ryhdyin minäkin kovapäiseksi (Mistähän olen senkin perinyt?) enkä ostanut tylsiä kynttilämallin valoja, kun samalla rahalla sai moninkertaisen määrän ledituikkuja. Vähän tuli amerikkalaisen näköinen kuusipuu, mutta se on mitä on! Kritiikkiä en ota vastaan.

Lahjojenkin kanssa on ollut pientä säätämistä, kun kukaan ei oikein keksi toiveita. Isikin sanoi, että Gigantin kuvastosta on tullut ihan turha kun meillä on jo ne kaikki romut. Mäkään en lopulta toivonut joulupukilta mitään muuta kuin pitkiä kalsareita ja ne jo sain. (Sissus täällä on ollut kylmä. Talossa sisällä nimittäin, en mä ulos ole uskaltautunut.) Mitäs mitäs, joulu ilman materialismia? No, jotain perinteitä vielä meillä sentään, sillä myös tänä vuonna joulupöydässä tarjotaan tortilloja. Hei, niitä Jeesuskin söi.

Mutta niin. Hirveän rentouttava joululoma. Se ehkä auttaa, että muut käyvät töissä ja minä lojun kaiken päivää sohvalla katsomassa Mad Meniä dvd:ltä. Miten tämä eroaa arjesta, kysytte? No kotona joudun katsomaan ohjelmani rupuiselta läppärin näytöltä, täällä on käytössä ihan oikea telkkari! Juhlaa, sanoinhan!

Hyvää joulua, poroset. Ottakaa tekin rennosti, mun luvalla.