Onpahan taas sunnuntai sunnuntai. Tää on ihan jo vanhan kertausta: puoleen päivään nukkumista, kahvia ja kaurapuuroa, viikonlopun Hesareita (joissa sekä käytettiin sanaa pissis että tutkiskeltiin IRC-gallerian jäsenten puoluekantoja, tunnen oloni vanhemmaksi ja kalkkeutuneemmaksi kuin ehkä ikinä), opiskelunvälttelysiivousta ja -tiskausta, yskimistä, villasukissa hipsuttelua, opiskelun ajattelemisesta aiheutuvaa järjetöntä ahdistusta, kitinää ja huokailua, pieni määrä opiskelua ja taas vähäksi aikaa hyvää mieltä, Gilmoren tyttöjä, kylmiä nakkeja ja nyt vähän Ameriikan Idolsseja tuossa taustalla. Tuttua ja turvallista. Näin on hyvä.

Se ei ole hyvä, että huomenna on taas maanantai. Tahdon vähän jarrua tähän kevääseen, ihan liian kovalla tahdilla kulkee eteenpäin kaikki. En pysy oikein matkassa mukana, eritoten siinä yhdessä asiassa, joka alkaa k-kirjaimella ja rimmaa Oulun kanssa. Yksi sunnuntai-iltapäivän puolen sivun laskuharjoitus ei oikein riitä, jos rästissä on metrikaupalla harkkatöitä ja muita pikkupahoja. Olisi kiva tietää, miten tähän touhuun saisi ryhtiä. Tiedän kyllä, mitä pitäisi tehdä (ottaa kynä käteen ja raapustaa ruutupaperiin muutakin kuin viivapeliä) ja mitä ei pitäisi tehdä (katsoa tuntitolkulla tosi-tv-ohjelmia, joissa muoviset typykät vuorotellen rääkyvät mikrofoniin), mutta sitä en tiedä, miten saisin itseni tuupattua töihin. Asetuksissa on nyt jotain vialla ja pahasti.

Jotenkin tuntuu siltä, etten ole tähän bloginrähjäänkään kirjoittanut aikoihin mitään muuta kuin vinkunaa ja valitusta. Flunssaa tai opiskeluahdistusta tai flunssaa ja opiskeluahdistusta. Toki tämä on tehty juuri tätä tarkoitusta varten, mutta olisi kiva jankuttaa joskus jostain muusta. No, onhan mulla tietysti työt. Sain kyllä taannoin niin kivoja kehuja sieltä, etten viitsi kitistä hetkeen. Ihmiset, kehukaa joskus kassaneitejänne. Saatatte pelastaa monta päivää. Ja ehkä aiheuttaa jouluapulaisessa käsittämättömiä haluja jatkaa töitä vielä maaliskuussakin. Huoh.