Olen niin toimeton, etten ehdi kirjoittaa. Tänäänkin piti ajaa toverien kanssa satunnaisen ratikkalinjan päätepysäkille kahville, vaikka päivään oli mahtunut jo kahdet kahvit toisaalla samalla kokoonpanolla ja kolmannet aamulla kotona. Joukkoliikennettä on kai luvassa huomennakin, sillä kummapoika tulee luokseni kylään koko päiväksi, yksin. Äitinsä oli pojalle luvannut, että täälläpäin pääsee ajamaan metrolla. Ja niinhän täällä pääsee. Ajetaan vaikka koko päivä, jos huvittaa.

Että ihan hyvin maistuu työttömyys. En minä elämääni sisältöä tarvitse.