Joo, tyhmä flunssa on tyhmä eikä mene pois, mutta ihan hyvin senkin kanssa näköjään elää. Olen saanut kahdessa päivässä enemmän aikaan kuin yleensä kahdessa viikossa, olen purkanut viimeisetkin muuttolaatikot ja ripustanut ikkunaan uudet verhot, jotka ovat ehkä i-ha-nat, olen siivonnut ja tehnyt ruokaa ja kantanut roskia ja käynyt kaupassa. Lisäksi olen törkkinyt koulujuttuja eteenpäin ihan nätisti. Tänä syksynä mulla on pari hassua luentokurssia ja kasoittain itsenäisiä tehtäviä, alkaen tietysti jostain enkun esseistä ja piskuisista harkkatyön paloista ja päättyen tietysti siihen viheliäiseen kandintyöhön, joka on ilmeisesti pyörinyt puheissani jo niin kauan, että kaveritkin kyselevät sen kuulumisia ihan kuin kyseessä olisi joku lemmikkieläin. Perinteisesti mun kotiopiskelun saavutukset eivät ole olleet kovin mainittavia, mutta kyllä sekin näköjään alkaa sujua, kun juuri muuta ei enää jäljellä ole. Olen pitkään luullut, että olen jotenkin keskimääräistä vätyksempi, kun en saa itseäni vain kuriin ja ruotuun, mutta ilmeisesti asiat etenevät, kun vain istuu flunssaisenakin alas ja tekee. Kumma juttu.

Vähän olen kyllä närkästynyt kouluuni, kun menin puhumaan yhden keskustan yliopistolla opiskelevan non-teekkarin kanssa ja sain kuulla, että sielläpäin pelkkää tutkimuksen tekoa opiskellaan ekaksi ties kuinka monen opintopalluran verran ja sitten kandintyöllekin on kaikenlaisia seminaariryhmiä ja yhteisiä tapaamiskertoja ja muuta sälää. Meillä käteen annetaan aihe ja pyydetään palauttamaan työ sitten kun se on valmis. Koita pärjäillä keskenäs, moro. Kummakos tuo että hommat vähän jää. Paitsi että ei jää tänä vuonna! Tänä vuonna kaikki työt valmistuvat, mä lupaan. Askartelin just yhden sunnuntai-illan sellaisen harkkatyön parissa, joka on papereiden mukaan aloitettu keväällä 2008. Olen aika varma, että olen näiden kuluneiden kahden ja puolen vuoden aikana käyttänyt enemmän energiaa asiasta murehtimiseen kuin mitä koko työn tekeminen vaatisi, mutta sama se. Kunhan nyt tulee joskus tehtyä.

Näin mahtipontisesti tänään, katotaan sit taas huomenna uudestaan. Viime yönä olin hereillä keittelemässä teetä siinä neljän aikaan, kun hullu yskäkohtaus ei ottanut laantuakseen. Jos ensi yö menee samoissa merkeissä, saatan olla aamulla seminaarityön (Joka on eri asia kuin kandintyö, btw.) aiheen esittelytilaisuudessa vähemmän itsevarma ja uskottava. No, jos tulee tiukka kysymys, niin menen vain pöydän alle kippuraan yskimään. Se on mun tieteellinen taktiikkani.