Tänään olen vähän paremmalla tuulella. Nukuin päiväunet ja sepä se vasta on ihanaa. Se viimeinen hetki juuri ennen nukahtamista on kaikista ihanin. Älytön tokkurahan siitä tulee sitten kun viimeinkin herää, mutta mikäs tässä tokkuroidessa kun ei muutakaan tekemistä ole. Tosin viime aikoina mua on ajoittain vaivannut pään kipeytyminen nukkuessa. Sitä ei sillä tavalla särje, vaan pää ikäänkuin puutuu liiasta tyynyyn nojaamisesta. Pitkät aamut ovat välillä varsin tuskallisia, kun pää tahtoisi nousta jo, mutta muu keho ei. Vakava ongelma! Nauratti, kun luin jostain lehdestä, että nykypäivän trendikkäillä ihmisillä on tavoitteenaan elää hitaammin. Jos tätä mun touhua hidastaisi vielä vähänkin, saisi olkapäiltä kohta ruveta pyyhkimään pölyä. No, olenpahan ainakin jonkun asian suhteen trendikäs. Vaikka minä tätä elämättömyyttäni välillä itkenkin, tykkään minä silti tästä lojuskelusta aika paljon. Just nyt mietin esimerkiksi sitä, että pitäisikö sitä perua viikonlopuksi kaavailtu kotokotoreissu sittenkin kun siinähän sitten menisi taas yksi käyttökelpoinen himmailuviikonloppu ihan vain oman itsensä kanssa. Hah. Olen mennyt rikki.

Hammasta kyllä vähän särkee. Otan kuitenkin mieluummin pienen säryn kuin sen ällöttävän puudutuksen jälkeisen olotilan, joka eilen vallitsi melkein koko päivän. Sain YTHS:ltä heti sähköpostia, jossa pyydettiin täyttämään asiakastyytyväisyyslomake. Meinasin kirjata siihen ärsyyntymiseni niitä kattokuvia kohtaan, mutta en sitten kehdannutkaan. Tässä se taas nähdään. Turha se on rutkuttaa kotona yksikseen, eikä antaa palautetta suoraan palvelun tarjoajille. Niin perisuomalaista tai ainakin peri-minua. Ei tämä Murskaamokaan kovin suuri areena ole hammaslääkärin-katto-kuva-vihani ilmaisuun. Jos olisin trendikkäämpi, olisin vuodattanut murheeni jo jossain Facebookissa ja perustanut kansanliikkeen, joka vaatii typerien kuvien repimistä alas katoista. Ei niiden kuvien minua tietysti pitäisi enää liikuttaa, kun juurihoitosessiot ovat onnellisesti ohi ja jonkin sortin tavoitteena on, ettei samaa tarvitsisi läpikäydä kovin pian uudelleen. Eiku mähän olen siinä tarkastusjonossa nyt! Hammaslääkärintuoli lähestyy jälleen hurjaa vauhtia! Sinisen muoviputken imu tuntuu jo! Penkistä kiinni, tämä on menoa!

Ennen kuin hammaslääkäri sekoitti pääni lopullisesti (Kuolettivatkohan ne nupista jotain muutakin kuin sen yhden hampaan?), tarkoituksenani oli kertoa, että minusta oli kivaa, kun ehdokkaani pääsi kunnallisvaaleissa läpi ja muutenkin vihreät olivat reilusti plussan puolella Tampereella. Oikeastaan koko vaalit alkoivat kunnolla kiinnostaa vasta jälkikäteen ja nyt olen internetin ihmemaasta lueskellut keskustelua niin aiheesta kuin aiheen vierestäkin. Keskustelupalstoilla ja muilla nykyteknologian mahdollistamilla anonyymiteettiin nojaavilla areenoilla ihmisen luovuus sitten puhkeaa kukkaan ja jokaisesta meistä löytyy se pieni alakoululainen. Pässejä on ikäänkuin joka sormelle ja vielä ylikin. Mutta sitten löytyy niitä fiksujakin tyyppejä, jotka osaavat olla sopivasti viherpiipertäjiä olematta kuitenkaan muissa maailmoissa hiihteleviä pilviveikkoja, perustelevat mielipiteensä asiallisesti eivätkä riehu netissä kuin vauhkopäiset. Alkaa melkein tuntua siltä, että ihmiskunnalla on tulevaisuuttakin, eikä munkaan tarvitse tuhlata arvokkaita ärsyyntymisvoimavarojani ihan koko kansaan. Siistiä.

Kotomaan asioiden lisäksi olen intoutunut sivusilmällä seuraamaan jenkkilän touhuja. Sikäläiset presidentinvaalit ovat kaikessa surkuhupaisuudessaan ehkä viihdyttävimmät, mitä koko kansainvälisellä politiikalla on ollut minulle toistaiseksi tarkoita. Kovasti tietysti toivon, että ne saisivat sen Obaman pojan sinne vaaleasävyiseen mökkiin, vaikken todella taaskaan tiedä tarkasti, mitä se meinaisi ja mitä väliä sillä minulle on. Kunhan nyt vain fiilistelen. Näin yksi yö unta, jossa olin kävelyllä John McCainin, Sarah Palinin ja Barack Obaman kanssa. McCainia piti koko ajan odottaa, kun se käveli niin hitaasti. Minusta siinä on koko homman juoni. Enkä voi väittää, ettenkö olisi hyvin viehättynyt siitä käänteestä, että näen nykyään poliittissävytteisiä unia. Sillä ja tällä politiikkabloggauksen toistuvuudella olen kohta jo laskettavissa tiedostavaksi nuoreksi aikuiseksi. Ja melkein trendikkääksikin! Olen niin ylpeä itsestäni.

Mun piti vielä kertoa siitä, kuinka olen tänään sanoittanut uudelleen sitä ärsyttävää Miley Cyrus -biisiä, joka soi aina ja joka paikassa. Mutta ehkä en nyt mene syvemmälle siihen aihepiiriin. Sen voin kuitenkin paljastaa, että ylitsepursuavan nerokkaat kehitelmäni pitävät sisällään muunmuassa riimin you woke me up/you're such a slut. No sen siitä saa, kun soi radiossa suunnilleen vartin välein tai ainakin aina silloin, kun minä nukun. Eli noin vartin välein.