Vielä jonakin päivänä keksin uuden adjektiivin, mutta nyt hoen vain yhtä. Kiva. Mulla on kiva koti ja kiva työpaikka ja Helsinki on kiva ja metrolla ajaminen on kivaa ja on kivaa, kun ystäviä asuu lähellä ja voi mennä päähänpistosta elokuviin. On kiva käydä tutkimusmatkoilla uusissa kirjastoissa ja ihan sen oikeankin tutkimuksen tekeminen on jotenkin kauhean kivaa. Pimeä ja sumuinen marraskuun ilta on kiva, kun kävelee ensin Töölönlahden ympäri ja sitten menee kotiin juomaan glögiä. Siivoaminenkin on kivaa, kun paikat ovat uudet ja asioita voi järjestellä uudella tavalla kaappiin. Väsymys on kauhea, mutta silloin vasta onkin kivaa nukkua. Eilen kävin nukkumaan puoli yhdeksältä. Joku saattaisi sanoa, että vois sitä elämäänsä paremminkin kuluttaa, mutta en usko.