Minä en muuten vieläkään omista sateenvarjoa. Tuo oli ajatus, johon heräsin tänään puoli kuuden tienoilla.

Kai se on oikein, että tässä kesässä on edes jotain pahasti pielessä. Kelit. Vettä tulee niskaan harva se päivä ja tänään mietin, estääkö jokin pukeutumisetiketti lapasten käytön heinäkuussa. Töissä kohtasin sentään iloisen yllätyksen: minulle ja työtoverilleni oli pyynnöstämme hommattu vihdoinkin sadetakit. Kokoja oli valittavana monipuolisesti L:stä XL:ään ja nämä kun ovat vielä niitä julmetun kokoisia äijämittoja, niin takkiin pukeutuminen oli kuin olisi siniseen pressuun kietoutunut. Kummasti sain kuitenkin itseni kasteltua läpimäräksi ensimmäisen puolituntisen aikana. Asiaa ehkä auttoi se valtava vesilammikko, jota imuroin kellarin lattialta jo toistamiseen tällä viikolla ja kiikkerä vesi-imuri, joka täydessä lastissa kaatui aina ihan väärään suuntaan. Kenkiäni kohti, enimmäkseen. Seuraavaksi kinuaisin mestareilta itselleni kumisaappaat, ellen olisi varma, että elokuusta tulee helteinen. Pakkohan siitä on tulla. Mulla on viikon loma silloin!

Loman jälkeen alkaa sitten taas aherrus. Sain itseni ilmoitetuksi taas koulunpenkille ja haalittua kasaan vähän kurssejakin. En minä ymmärrä edes kaikkien kurssien nimiä, saati sitten sisältöselostuksia, mutta kai tästäkin taas hengissä selvitään. Pieni hippunen motivaatiota löytyi, kun työkaverien kanssa tuli tänään puheeksi opiskeluni ja tulevat toimenkuvani. Kunhan saan vähän itseäni vielä koulutettua, saan vain haaveilla virkistävistä ulkoilmatöistä jossain konttorinnurkassa naputellessani. Siistiä sisätyötä! Sitä mulle! Mudassa ja rojussa voi kieriskellä vapaa-aikanaankin, ja niinhän tämä tytsä tuntuu harva se viikonloppu tekevänkin. Arkipäivät viettäisin mieluusti sukat kuivina. Se olisi ihanaa.