Sarjassa maailman parhaita asioita: herätä niin kuin olisi menossa aikaisin kouluun ja sitten vasta tajuta, että päivä alkaakin kahdeltatoista. Pitkät aamut ovat sitten jotakin. Saavillinen kahvia ja ikkunan takana auringonnousu. Vähän eri meininki kun tuossa joku aamu tällä viikolla, kun paitaan meni hammastahnaa ja vispipuurosta löytyi porkkanaraastetta. Jälkimmäinen ei ollut muuten mun vikani, se makuyhdistelmä oli ihan kaupan einespurkin tarjoama. En syönyt.

Tämän yhtäkkiä syliini hypähtäneen ajan tietysti voisi käyttää vaikkapa opiskeluun, varsinkin kun lähitulevaisuuden kuvio on viikonloppu luuhausta + maanantaiaamuna tentti. Tentti, jonka aihepiiristä en muista juuri mitään, koska kurssin luennot olivat joskus syksyllä enkä päässyt ekaan tenttiin. Vilkaisin vähän luentokalvoja ja ne ovat taas niitä kuvaajia ja käppyröitä ilman sen kummempia selityksiä. On mulla muistaakseni omiakin muistiinpanoja, mutta ne ovat jossain hyvässä jemmassa, kuten aina. Noo, onhan tässä aikaa. Huomenna hyppään bussiin ja sunnuntai-iltana tulen takaisin. Siinä kohtaa tenttiinluku maistuu varmasti parhaiten. Joo, niin se on, voin ottaa rennosti tämän aamun.