Tänään kohtasin tilanteen, jossa minun oli pakko lähettää paraskaverityypille tekstiviesti, jossa kerroin pelkääväni tulleeni hulluksi. Ystävä oli vähän samalla kannalla. Hetkeä aiemmin olin nimittäin marssinut kenkäkaupasta ulos mukanani söpöt, tyttömäiset saapikkaat. Kun lähtee huonolla tuulella kaupunkiin ostamaan pattereita, voi näköjään käydä mitä vaan.

Puolisen tuntia kävelyä tuiskuavassa säässä helpotti oloa sen verran, että aloin nähdä ympärilläni muitakin asioita kuin maailmanlopun merkkejä. Vielä kyllä pieni epäusko kytee pinnan alla. Kyllähän toki kenkiä voi tyttölapsi ostaa, ja palkkapäivänä erityisesti, mutta että sitten perinteisten tennareiden sijaan tuommoiset sipsutuskengät, joiden väri likistelee kohti vaaleanpunaista ja joissa on ihan oikea korkokin. Minä ja tyylini olemme ehkä puolentoista valovuoden päästä noista kengistä. Korkokengillä olen viimeksi tepastellut omissa lakkiaisissani keväällä 2005, ja äidin määräämät juhlakengät lensivät nurkkaan hyvin nopeasti juhlien päästyä ohi virallisemmista vaiheistaan. Jos joku olisi tänä aamuna minulle sanonut, että iltaan mennessä löydän sirot, koristekuvioiset, korolliset kengät, jotka a) mahtuvat hehtaarikinttuuni ja b) päätyvät luokseni asumaan, olisin tyynenä pyytänyt, että älä jooko jaksa puhua paskaa. Mutta tässä sitä ollaan.

Ja tietysti olen aivan rakastunut noihin. En tahdo ottaa näitä pois. Auaa, hulluksi se on tullut. Näitä vinoutumia ja hetkautuksia löytyy tästä päästä nyt niin paljon, että se toinen, järkevämpi minäni on päättänyt sulkea silmänsä ja odottaa, että hulluus loppuu. Kyllä sen joskus täytyy.

Ostin mä sieltä kaupungilta muutakin, mutta en ihan kaikkea kehtaa näin julkisesti kertoa. Ostelun lomassa vitutus ja ahdistus vähän kutistuivat, ja päätin, että terapeuttinen vaikutus oli tilin köyhtymisen arvoista. Ne kameran patteritkin sain hankittua. Ostin kalliita, jos vaikka niillä kuvaamiseni taso paranisi. Saas nyt nähdä.

Edit: Ooh, kansa vaatii kuvia! No täs ois:

346532.jpg

Eiks ookki söpöt? Nimesin nuo hempukkakengiksi, koska oloni oli vähän hempukkamainen, kun kävin nuo jalassa pyykkituvassa pesemässä pyykkiä. Kauemmaksi en ole vielä näillä säillä tohtinut lähteä, joten pakollinen rakkorumba ja korkojen haltuunotto täytyy hoitaa kotioloissa. Tuntuu aika pöljältä tepastella noilla ympäri kämppää.

Toiveistani huolimatta valokuvaustaitoni eivät saaneet apua kameran elvytysprojektin yhteydessä. Väri on ainakin ihan vääristynyt, mutta kaipa tuosta käsityksen saa.