Ja taas on viikonloppu. Meneepä aika nopeasti, kun ei tee mitään. Mitään. Eilen sentään notkuin hieman koulussa ja sain palkinnoksi piinaavan vatsakivun ja päänsäryn. Ehe. Olen varmaan allerginen koululle. Tai ainakin niille kursseille, jotka olisi pitänyt käydä aikoja sitten. Eilen korjasin yhtä luennoitsijaa. Minä en tee sellaista ikinä, ja se oli vielä semmoinen massaluento, jossa oli väkeä kuin pipoa. Ja minä olin olevinani fiksuin siitä sakista. Voi jessus. Tämä syksy tuntuu niin omituiselta.

Pitäisi siivota, sillä tänään saan vieraita. Aion laittaa korkokengät jalkaan. Huhhei. Mietin tässä, että olenkohan minä ihan hullu, kun hengaan aina vain noiden vanhojen kamrujen kanssa ja suorastaan välttelen mitään paikalliskontakteja. Nyt on taas se aika vuodesta (niiden monien muiden vuodenaikojen ohessa, tietysti), kun on teekkaripilettä ja asukastoimikunnan grilli-iltaa ja herraties mitä kissanristiäistä. Minä istun mökissäni ja odotan vain porosia, joita ilman en voi iltaelämään lähteä. No mutta, niiden kanssa nyt vaan on hauskempaa. Kun kaverit on hyväksi havaitut, mitä niitä vaihtamaan. Tämäniltainen tytskä osaa laittaa hiukseni kivasti. Siksi minä sen kutsuin, hah. Mutta nyt on viimeiset tilaisuudet laitella tukkaa, sillä maanantaina se lähtee! Kyllä! Aion pätkäistä letin pois. Mikäli en täysin parturintuolissa jänistä, hiusta jää lattialle ihan kunnolla. En ole ollut lyhyttukkainen sitten kolmannen luokan. Vai koska se nyt oli. Joskus pimeällä 90-luvulla kumminkin, kun perheessäni oli äidin toimesta käytäntönä kampaus mallia potta. Otsatukka oli niin tuhottoman paksu, että kesäisin jäi aina hurjat rusketusrajat keskelle otsaa. Luokkakuviin äiti pakotti laittamaan jonkun hiuspannan, jossa oli pahimmassa tapauksessa rusetteja. Hrr. Saa nähdä, millainen rusettihyökkäys nyt tulee, kun äitee näkee saksitun olemukseni. Vihjailu ja suoranainen painostaminen parturiin marssimisen puolesta on ollut sen varran voimakasta, että täti varmaan hypähtää kattoon, kun näkee minut siistinä ja siivona lyhyttukkaversiona. Aikuisena. Huokaus. Nyt kun tarkemmin ajattelen, en olekaan ihan varma, onko tämä mikään paras ratkaisu. Minustahan voi tulla vaikka entistä kunnollisempi. Omg. Täytyy viikonloppuna koittaa virittää tilanne uuteen uskoon. Oliko ne korkokengät missä kaapissa?

Kaksi viikkoa syksyä takana ja minä olen päässyt niinkin radikaaleihin toimenpiteisiin kuin hiustenleikkuu. Mitä tässä vielä ehtiikään tapahtua? Tuntuu välillä siltä, että tekisi mieli hajoittaa jotain. Hmm.