Tänään mietin, että minkälaiset ihmiset oikein käyttävät kännykän valmiita viestipohjia ja etenkin sitä, jossa lukee Rakastan sinua. Olen vähän sitä mieltä, että jos tuollaiseen viestiin on aihetta, sen voisi ehkä näpytellä ihan omin kätösin merkki merkiltä. Vaikka mitäs minä tommosista tiedän, tsah.

Taistelen vaihtoon liittyvän paperisodan kanssa. Tänään pääsin vihdoinkin vauhtiin, kun olin neljä päivää harjoitellut asioiden hoitamista. Tiedättehän, viides kerta se toden sanoo, ensimmäisellä kerralla kun on vähän virastoajasta myöhässä, seuraavalla kerralla toimisto noudattaa vieläkin rajoitetumpaa perjantaiaikaa ja menee kiinni jo kahdeltatoista, sitten vastassa on viikonloppu, joka yllättää täysin puskista ja sitten onkin papereidensa kanssa niin sekaisin, että näkee jo sekopäistä untakin niistä. Mutta tänään! Olin ajoissa ja tehokas ja sain monta asiaa toimitettua, vaikka jouduinkin palaamaan kertaalleen kotiin hakemaan yhtä unohtunutta lappusta. Kämpästäkin piti toimittaa eteenpäin neljä eri paperia, ja tämä on vasta tämä Suomen pää. Kun pääsen niihin saksankielisiin lomakkeisiin, olen varmasti solmussa kuukauden.

Pikkuhiljaa olisi kyllä kiva päästä lähtemään muutenkin kuin paperilla. Tuntuu siltä, että olen istunut tässä vuositolkulla suunnittelemassa. Eilen hain kellarista pahvilaatikoita, joihin ryhdyin pakkaamaan omaisuuttani, vaatimattomat puolitoista kuukautta ennen muuttoa. Taaaahdooooon läääähteeeeääää. Mikäli käsite "liian hyvin suunniteltu matka" on mahdollinen, sellaista kohti ollaan pahasti hivuttautumassa. Minulla on Google ja minulla on kansiollinen papereita. Teen loputtomia listoja ja tuijottelen karttoja. Syyskuu on välillä ihan tuhottoman kaukana.

Olen vähän miettinyt avaisinko ihan vaihtoblogin. Sellaisessa voisi ehkä lätistä tarkemminkin näistä jutuista, jos jotakuta kiinnostaisi. Voi kyllä olla, etten osaa kirjoittaa tuollaista yhden asian blogia, kun olen kirjoittanut pienen ikuisuuden tällaista ryhditöntä lärpätystä. Täytyy katella. Ehkä rupean kirjoittamaan saksaksi. Hah.