Yöuneni päättyi siihen, kun Big Brotherin pelottava Kaarlo ampui kiväärillä lemmikkishetlanninponiani mahaan. Siinä vaiheessa päätin, että tämä uni saa riittää ja heräsin. Kaikenlaista höttöä sitä öidensä viihdykkeeksi hyväksyy, mutta tuo oli jo liikaa.

Herättyäni huomasin, että olen kahdessa päivässä saanu aikaan uskomattoman määrän tiskiä. Ja hartiat ovat pahemman kerran jumissa. Tajusin myös, että nyt on lokakuu. Käänsin loisteliaan OHO!-kalenterin sivua ja löysin Jutta Jussilan lisäksi kaksi tenttiä, yhden keikan, pari autokouluhässäkkää, kaksi pyykkivuoroa ja yhden metsäreissun. Lokakuusta muodostunee suorastaan viehättävä. Yleensä lokakuut ovat aika mietoja kuukausia, eikä minulla ole kyllä mitään sitä vastaan. Olen mieto ihminen.

Eilen pötkötin peiton alla ja katsoin hypnoottisena sitä jotain pokeriohjelmaa. En tajunnut siitä juuri mitään. Tyypit puhuivat jotain ihan omaa kieltään ja ruudussa vilkkuivat vain flipit ja flopit. Aika mahtava ohjelma! Tulin ihan tajuttoman hyvälle tuulelle siitä ja kuuntelin selostusta aivan innoissani. Sitä voisi kuunnella vaikka kasetilta. Juuri viime viikolla visioin, että nauhoittaisin erään luennoitsijan puhetta ja rikastuisin myymällä sitä rentoutuskasettina, mutta pokeriselostus on ehkä parempaa matskua. Ei uneta niin paljon, mutta rentouttaa. Parantaa. Tekee onnelliseksi. Mikä bisnesidea! Voi, kunpa mulla olisi nyt joku pokeriselostaja tässä. Se sopisi tähän aamupäivään niin mainiosti.

Mun täytyy lopettaa telkkarin kattominen.

Jaksaisikohan sitä tiskata?