Ostin jouluvalot ja kieputin ne parvekkeenkaiteeseen. Ne ovat talon ensimmäiset minun reunallani. Vähän hävettää, mutta en kadu. Nätit ne ovat, ja onhan tuolla nyt pimeää kun se saakelin lumikaan ei tahdo maahan kunnolla jäädä. Älkää ohikulkijat irvistelkö.

Aamuisin saatan juoda kahvia tunnin verran sängyssä peiton alla (se on ihanaa), mutta koulussa en enää nuku. Koulukaveritkin huomasivat muutosta tapahtuneen, viime vuonna nukuin aina ja joka paikassa, vaikka kuinka taistelin. Nyt pysyn ihan helposti hereillä, vaikka kuinka nelituntisen luennon jokaikinen luentokalvo olisi jo nähty aikaisemmin. (Hei, mikä juttu tää on? Kaikilla kursseilla sama meininki. En mä sano, että kertaus olisi pahasta (ainakaan mulle, köh, köh), mutta vaihtaisitte nyt edes niiden kalvojen fonttia tai taustaväriä, niin voitaisiin edes leikkiä laadukasta yliopisto-opiskelua. Jooko?) Häkellyttävää. Vitamiinit saivat vihdoinkin potkun päälle. Tai sitten se on se kahvi. Ei se kyllä ennen ole pitänyt hereillä, onko joku sotkenut epämääräisiä piristeitä Juhla Mokkaani? Kiitos siitä. Voi porot, kiitos.

Puhuin mummon kanssa puhelimessa. En politiikasta tällä kertaa, vaan siitä, kuinka syntymäni jälkeen minut oli pitänyt hetimiten kastaa, sillä joulun jälkeen ei voinut jättää, kun vanhempieni piti viedä minut jouluksi näytille mummolaan ja kastamatonta lasta ei pitkin poikin Suomea kuljeteta, johan se helvettiin joutuu, jos liukkailla teillä onnettomuus tulee ja kuolo korjaa. En ymmärrettävistä syistä osallistunut keskusteluun kovinkaan paljoa. Mietin vain, että kummalle kävisi huonommin, minulle vai mummolle, jos kertoisin, että menin hiljattain eroamaan kirkosta. Mummo siitä voisi jonkun sairauskohtauksen saada, mutta minä joutuisin varmaankin melkoisen hyökytyksen kohteeksi sen lisäksi, että päädyn, tietenkin, sinne helvettiin. Jätin kertomatta. Olen minäkin kelvoton ihmispolo, kun hankkiudun ehdontahdoin Saatanan listoille, ekaksi syntymällä kurjiin talvikeleihin ja sitten karkaamalla kirkosta, vaikka isoäiti on kaikkensa tehnyt hengellisen kasvatukseni eteen. Lahjaksi saatu parikymppinenkin uppoaa varmaankin johonkin kurjaan ja pahelliseen, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Oi voi voi. Olen huono. Ei kerrota mummolle, eihän?

Äh. Kello laukkaa ties missä ja minä höpöttelen hölmöjä. Huomenna pitäisi kouluun kipittää, mutta senpä jälkeen pidän lomaa! Viisi päivää, ehkä enemmänkin, jos villiksi ryhdyn. Ei lomalle mitään tarvetta ole, eihän tässä ole juuri muuta tehty kuin laiskoteltu, mutta kiusallani pidän vähän huilia. Lisää vauhtia alamäkeen! Haha. Kohta ollaan jokapäivälomalla kaikki tyynni. Fiiiiu - plumps.