Suomalaisilla on kuulemma joku itsetunto-ongelma ja ne aina riemastuvat, jos joku ulkomaalainen erehtyy muistamaan, että jossain siellä tundralla on sellainenkin maa kuin Fin(n)land. Niin tietty määkin. Tänään luennoitsija kansallisuuttani tietämättä sanoi, että pahakos sinne Suomeen on mitään asiallista liikennesysteemiä rakentaa, kun maa on niin verdammt groß. Nauratti, varsinkin kun se oli suunnilleen ainoa asia, mitä siitä luennosta ymmärsin. Tietenkin tulin tänne asti opiskelemaan Suomen liikenneteknisiä erityispiirteitä ja muuten vain vittumaisia oloja. Hah.

Mutta mikäs tässä, tasan viikon päästä pääsen taas testaamaan kotomaan kamaran ihan henk.koht. Ruokatilaukset (ruispaloja ja puolukkajogurttia peräkkäin, päällekkäin ja sisäkkäin) on tehty, ainakin parit ei-nimellisesti-minun-kunniakseni-mutta-kuitenkin -kekkerit järjestetty ja muutenkin homma hoidettu niin, että lomasta pitäisi tulla ihan hyvä. Kotoväki oli huolissaan, että saako Helsinki-Vantaa setvittyä matkatavara-asiansa kuntoon ennen tuloani, mutta minua moinen ei stressaa, minullehan niitä joululahjoja ei siinä matkalaukussa ole. Hukatkoon vaan, sitten voisin ainakin tyynesti väittää, että tänä vuonna lahjani olisivat olleet kunnollisia, toisin kuin aina tätä ennen ja aina tämän jälkeen. Käh.

Ennen koto-Suomea ohjelmassa kuitenkin Wien. Kaupunki, jossa olen tämän syksyn aikana käynyt jo kolme kertaa, mutta en ole kertaakaan päässyt ns. ihmisten ilmoille vaan olen tyytynyt erinäisten liikennejärjestelmien tutkailuun. Mikä on tietenkin paras osa matkailusta aina, mutta jos nyt sitten kuitenkin sinne kaupungillekin lähtisi. Siellä on kuuleman mukaan tähän aikaan vuodesta varsin mainiosti joulumarkkinoita ja valokaapelia ja silppua ja sälää niin paljon kuin sielu sietää. Kuulostaa hyvältä. Ja jos ei jouluhässäkkä innosta, niin aina voi viettää päivänsä metrossa. Se on tällaiselle maalaisjuntille aina yhtä hieno elämys. Ratikat ja metrot, niistä minä saan taas vain haaveilla ensi talvena, kun sataa räntää ja katuvalot on rikki ja kengänpohjassa reikä. (Älkääkä nyt vain sanoko, että noita ihmeitä nähdäkseen ei tarvitse mennä kuin Helsinkiin. Helsinkiä ei lasketa.)