Heräsin naapurin imurointiin. Siellä imuroidaan usein viikonloppuaamuisin. Hurinaa ei kuulu, mutta lattiaa (minun kattoani) vasten kuuluu inha skriik-ääni, joka herättää jopa minut. Katselin aikani omia pölypalleroitani ja päätin myös siivota. Sitten join kaksi ja puoli tuntia kahvia tässä koneen ääressä ja ajatus meni jotenkin kummasti ohi. Kattoo ny.

Olen kovasti miettinyt, että mitä jos muuttaisin Helsinkiin kesäksi. Joo, en ole vielä edes siellä haastattelussa käynyt, mutta minulla on nyt tämmöinen itseluottamuskausi meneillään, älkää rikkoko sitä. Olen oikeastaan aika innoissani Helsingistä. Silloin lukioikäisenä, kun piti miettiä, mihin sitä menisi ja olisi ja asuisi, olin jostakin syystä painavasti Helsinkiä vastaan. Se olisi ollut ehkä maantieteellisesti helpoin ratkaisu, ja koulutuksellisestikin, mutta minähän en ole koskaan semmoisia harrastanut. Sen lukionkin kävin naapurikaupungissa ihan piruuttani. Ehkä se oli vain teinin typerää vänkäämistä, mutta minusta Helsinki tuntui mahdottomalta paikalta tällaiselle landelle, jonka vaistonvarainen nimitys ko. kaupungille oli se hyvin väärä lempinimi Hesa. Pienestä se on kiinni, haha. Pikkukaupungissa asiat vain joskus ovat tommoisia.

Nyt olisin kuitenkin menossa. Innoissani. Ei minulla siellä ole asuntoa tai kavereita tai oikeastaan yhtään mitään, mutta ehkä se onkin se jippo. Yhden kesän nyt vaikka seisoo päällään, TJEU: kaikki menneet kesät. Siitä voisi tulla hauskaa. Helsinki on kuitenkin aika hieno kaupunki. Ja se mahdollinen työ vaikuttaa ihan huippuhommalta. Näin jo unta, jossa sain paikan. Hii. Olen kai aika pässi. Pitäisi nyt edes odotella se haastattelu ohi, ennen kuin ryhtyy muuttoa puljaamaan. Mutta käskepä tätä päätä ajattelemaan järkevästi, nii.

Tein vähän harkkatöitä ja nekin innostivat. Yhtä hölmöä Excel-taulukkoa olen väsännyt jo monta iltaa ja vielä minä jaksan viilata sarakkeiden värejä yhteensopiviksi. Kysyin jo hyvissäajoin ryhmältäni luvan seminaariesityksemme ulkoasun laatimiseen. En kestä rumia Powerpointteja. Niin monta mustavalkoista (tai mustavalkosinistä, ygh) kalvosarjaa olen katsonut, etten suostu tuottamaan itse yhtäkään sellaista. Kerroinko siitä edellisestä vihreätaustaisesta, josta sain jopa professoritasolta asti kehuja? Tsihi. Tänä keväänä olen kallistunut enemmän violetin suunnalle. Harkitsen jopa pinkkiä. Hähä. Oleellisuuksiin keskittyminen ei ole minun tapaistani.

Eilen koomailin kaupan aukioloaikojen ohitse ja viikonlopun kulinaristiset elämykset muodostuivat suunniteltua vaatimattomammiksi. No, säästinpähän rahaa, joten olen oikeutettu tilaamaan netistä muutamalla kympillä levyjä. Eli en. Mutta ne meni jo, joten turha itkeä. On minulla makaronia ja porkkanoita kaapissa, kyllä niillä hetken pärjää. Ja suklaakakkua! Tein sitä taas! Mun on pakko lopettaa tämä tapa ennen kuin olen yksi kierivä kakku koko tyttö. Mut en voi. Koska suklaa on hyvää.

Kauhean hyvä mieli. Tekee mieli juoksennella.