1086838.jpg

Hysteria on vähän väistämätön, kun ensiksi levittää vahingossa pussillisen pakastemaissia lattialle (Miksi pakastimessani edes on avattu pussi maissia? En muista ostaneeni sitä saati sitten aukoneeni. Minä syön vain vihannesta nimeltä hernemaissipaprika. Se on se maissin kirjavampi serkku.) ja sitten kiehuttaa iltapala-hyvänälkä-puolukkakeiton massiivisesti pitkin keittiötä. Se oli oikeasti ihan uskomaton purkaus. Punaista soppaa ryöppysi melko komeasti pitkin seiniä ja meininki oli hetken verran hurjempi kuin Teho-osastossa. Sain hysteerisen naurukohtauksen. Nauraa käkätin kuin vähäjärkinen niin että varmaan naapurissakin kuului. Tervetuloa tunarikeittiöön, hyvät ihmiset. (Nyt muuten lähti uusi kategoria tähän blogiin, tää oli viimeinen niitti. Tsih.) Nauru hyytyy kyllä viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi saada tuo sotku irti hellasta. Saakelin puolukka.

Olen mä muutenkin vähän levoton, sillä huomenna olisi ohjelmassa peräti kaksi pelottavaa tenttiä ja minua, noh, pelottaa. Olen koittanut lukea, mutta olen kai jotenkin viallinen, kun en jaksa tahkota kovinkaan montaa Powerpoint-kalvoa putkeen. Minä olen ne nähnyt jo, sillä olen istunut jokaisella syksyn luennolla ja ollut vieläpä hereillä. Osan kalvoista olen nähnyt jo kahdesta kuuteen kertaan, kiitos nerokkaiden kurssimateriaalien. Miksi tunnen itseni sitten näin tyhmäksi? Ja vielä tuplasti tyhmäksi, kun niitä pirun tenttejä on kaksin kappalein! O-ou, tenttipaniikki hiipii puseroon. Naurattaa, vaikka sille ei nyt kyllä pitäisi olla aihetta, kunhan nyt vaan hymähtelen tälle surkuhupaisuudelleni. Huomenna ei kyllä ainakaan huvita, mikäli tasoni jatkuu totutunlaisena. Saisikohan sinne ottaa mukaan räjähteleviä soppakattiloita vähän keventämään tunnelmaa? Maissia ropisemaan pitkin salin rappusia?

Hei, nyt mä keksin. Mähän voisin mennä kokkikouluun.