Ajattelin tässä lähteä Ruotsiin ministeriksi. Olen nimittäin maksanut televisiolupamaksun. Nyt voitte kohottaa kulmakarvoja epäillen: onko maailmassa oikeasti niin nyhveröitä ihmisiä, että he maksavat television katsomisesta, vaikka ilmaiseksikin näkee? Gyllä. Köyhien opiskelijoiden ei kai edes odoteta käyttävän rahaa johonkin noin turhaan, ja meidän murjussa on vielä lisäksi vaikeaa päästä oven taakse pimputtelemaan, kun alaovi on aina lukossa. Silti olen maksanut. Vähän itsekseni nuristen, mutta maksanut silti.

Hassua tässä maailmassa on se, että sääntöjen noudattamista täytyy häpeillä. Olen puhunut tästä ennenkin, kiltti tyttö -syndroomasta, joka saa ihmislapsen tekemään just niin kuin opettaja/poliisi/pomo/laki sanoo, vaikka oikeasti ei edes tartteis. Mielellään noudatan sääntöjä, typeriäkin, mutta sitten käyn nolostelemaan, että olenpas nyt nynny ja pillillä tahditettava, kun en ryhdy luistamaan säännöistä, vaikka ministeritkin niin tekevät. Se häpeäntunne on väistämätön. Tuhantena aamuna olen seisonut liikennevaloissa, vaikka muut täräyttävät punaista päin, tai ottanut ruokalassa sallitut kaksi kalaleikettä, vaikka mieli olisi tehnyt kolmea. Muiden ihmisten seurassa  koitan sitten nolona keksiä syytä kiltteydelleni. Harvoin mitkään no-mut-niin-sanoo-laki -selitykset ovat kelvanneet itsellenikään.

Tv-lupakäytäntö on kyllä harvinaisen paska. Niin surullista kuin se onkin, aikuisista ihmisistä löytyy läjä väkeä, joka noudattaa sääntöjä vasta sitten äärimmäisen pakon edessä. Olisiko se niin vaikeaa kehittää systeemiä, jossa töllö näkyy vain silloin, kun lasku on maksettu? Olisi ministereidenkin helpompi hoitaa osuutensa ja tämmöiset kiltit tytöt säästyvät yhdeltä nolostumismuruselta. Ja ehkä sitä rahaa riittäisi sitten niin paljon, että tuutista saataisiin piirun parempaa ohjelmaa. Vaikka onhan se Urheiluruutukin aika ihana.