Hei.

Siellä muuten sataa. Oli aika piristävää könytä unettavalta luennolta ulkoilmaan ja saada kylmää sateenvihmontaa naamalle. Olin varautunut hyvin, minulla oli kesätumpit kädessä ja uudet popot jalassa. Lämmintä oli. Vähän taas mietin, että mitäpä miettivät ne näkemäni henkilöt, jotka kulkivat edelläni t-paidassa ja urheilusandaaleissa. Ehkä niilläkin oli kivaa, enhän sitä minä voi tietää. Olen vain semmoinen kylmäkissa, että muidenkin mahdollinen paleleminen tuntuu tekevän kipeää.

 202882.jpg


Kotiin tultuani riivin kengät pois jalasta ja ryhdyin tutkailemaan vaurioita. Vasta toinen päivä noilla kengillä, tietäähän sen mitä siitä seuraa. Sukasta löytyi taas verta ja varpaanpalasia. Meinasin postata kuvan niistäkin, mutta tulin sittenkin siihen tulokseen, että moinen olisi vähän epäkorrektia. Ei ollut nättiä. Päivän aikana jalat kävivät kyllä kipeiksi, mutta en ihan tuollaista jälkeä olisi odottanut. Olen kai jo niin tottunut tähän meininkiin, etten edes huomaa, kun varpaita silvotaan irti. Joka ikiset kengät tekevät sen saman aluksi. En käsitä. Tyhmät väärinmuodostuneet jalat. En tykkää niistä, är.

Olisi sitten viikonloppu. Seuraavien päivien ohjelmakarttani on tässä: ___________________. Oikeastaan aika nautinnollista. Kävin hakemassa kaupasta suklaakeksejä ja puolukkajogurttia ja hyllyssä odottaa vielä yli puolet Teho-osasto-dvd:stä. Jotkut pienehköt unetkin voisivat olla poikaa. Lattialla lojumista, sanomalehtiä, ei ihmiskontakteja kahteen ja puoleen päivään. Joo!

Ystävältä tuli viesti, jossa kerrottiin, että olin ollut hänelle todella ilkeä viime yön unessa. Vastasin, että melko realistiselta kuulostaa. Viimeksi tavatessamme olin aika kipakalla tuulella ja kohteliaisuudet alkoivat karista erityisesti siinä aamuyön tunteina taksijonossa seisoskellessa. Onneksi ystävät olivat kohtuullisen leppoisalla tuulella, eikä kettuilusta kehittynyt maailmansotaa, kuten yleensä. Olin itse vähän hämilläni mielialastani. Pohjimmiltani koen olevani melko positiivissävytteinen ihminen, mutta sillä hetkellä mukavaa sanottavaa sai repiä ulos hohtimilla. En ollut mitenkään pahalla tuulella, päinvastoin, mutta en kyllä kovin rakastettavakaan. Vähän semmoinen vittupää. Onko tämä sitä henkistä kasvua ja itsensa oppimista, kun löytää sisältään rasittavan vittupään? Hah.