On tenttiviikko. Ah. Yömyöhään kukkumista, pitkään nukkumista, kaikenlaisia hassuja kotitalousprojekteja, joita ei muina aikoina ehdi suorittaa, puhelimessa hihittelyä ja villasukissa hiippailua. Olen myös vähän opiskellut. Viikon ainoa tentti on huomenna perjantaina ja sitä ennen pitäisi tehdä valmiiksi saman kurssin harjoitustyö. Koulukaverijoukkiossani käy kuhina, kun porukka yrittää selvittää, että mitä hittoa siihen raporttiin pitäisi taas kirjoittaa, että saataisiin suositellut 8-12 sivua täyteen. Minä ehdotin kansisivua ja sisällysluetteloa, mutta ne tyrmättiin väitteellä, että kolme sivua tekstiä näyttää vain säälittävämmältä, jos sen koristelee kaiken maailman tilpehööreillä, koita nyt vaikka kirjoittaa tuosta räpellyksestä joku tiivistelmä niin näet. Äh. Vihaan tuollaisia etukäteen annettuja mittaohjeita. Tulee mieleen muinaiset kouluajat, kun määrätty sivumäärä ainekirjoitusta toteutettiin säätelemällä kaunokirjoituskäsialan kokoa aina tarpeen mukaan. Tai kun lukiossa määräykset kohdistettiin sivumäärän sijasta sanamäärään, jolloin vietettiin tunteja kumitellen englannin aineita muuttaen kaikki I am -sanaparit I'm -ilmaukseksi tai toisinpäin, riippuen aina senhetkisestä luovuuden tilasta. Nytkö minun pitäisi taas lärpättää sivutolkulla jotain ihan tuubaa vain näön vuoksi, vaikka asiasisältö on mielestäni ihan hyvin kasassa jo noissa parissa sivussa? Ilmeisesti. Todistettuahan se on, että ei noita kaikkia jaaritteluita kukaan jaksa täydellisen tarkasti lukea. Kun otsikko on oikea ja sivumäärä pyydetyn mukainen, on kaikki hyvin. Pitäisi varmaan hakea Alkosta halpa viinipullo.

Sain eilen postissa pikkuhousut. Uudet ja käyttämättömät, tahdon korostaa. Ne ovat siniset ja niissä on pinkkejä, kiiltäviä sydämiä. Joskus minusta on ihan älyttömän mahtavaa, että minulla on sellaisia ystäviä kuin on.