Selkä meni rikki. En tiedä, mitään fyysistä rasitetta sille ei ole annettu, enkä tiedä, miten selkä yleensä ottaen suhtautuu henkisiin rasituksiin, mutta rikki se nyt on. Sängystä ei meinaa päästä ylös eikä ruokakaupan jogurttihyllyllä alas. Mielenkiintoista. Yllättävän paljon sitä ihminen selkäänsä tarvitsee. Vähän liikaakin mielestäni.

Tenttiviikko hyökkii päälle ja erinäiset harjoitustyödeadlinet myös. Taistelen ranskan aineen kanssa, sillä kaunokirjalliset aikomukseni eivät osu yksiin varsinaisen kielitaitoni kanssa. Minun aineissani ei nimittäin valehdella, vaikka liibalaabahöpinällä saisi paperin täyteen hetkessä. Olen urpo. Toisaalla käytän ikuisuuden aikaa PowerPoint-esityksen värimaailmaan ja "hauskoihin" kuvamanipulaatioihin, vaikka tärkeämpää olisi ehkä saada jotain asiasisältöäkin siihen työhön. No jaa. Periaatteista ei tingitä!

Huomenna pyrähdän pikavisiitille pääkaupunkiin. Olen ostanut uuden työhaastattelupaidan, joka on väriä lukuunottamatta suora kopio viimevuotisesta työhaastattelupaidasta. Menestyksen avaimet ovat siis käsissäni, haha. Pitäisiköhän ruveta ostamaan tenttipaitojakin, niin homma sujuisi vähän sulavammin. Ensi viikolla olisi moiselle kyllä käyttöä. Ugh. Jos minusta ei hetkeen kuulu mitään, olen poksahtanut palasiksi. Tai sitten karannut kaukomaille.