Pitkästä aikaa minulla on perjantaifiilis. Syy on aika simppeli: mulla ei ole tänään töitä, tadaa! Ihan kalenterista katsoin, että tänään on peräti toinen vapaa perjantai-ilta sitten marraskuun puolivälin. Se ensimmäinen oli uudenvuoden ja joulun välissä pitkiin pyhävuoroihin kietoutuneena, joten sitä ei oikeastaan voi laskea.

Koulussa jo nauratutti. Mieleen tulivat ne peruskoulun aikaiset perjantai-iltapäivät, kun levottomuus tarttui kaikkiin ja ruotsin tunnillakin istuskeltiin vain ikkunalaudoilla eikä piitattu verbien taivutuksesta tuon taivaallista. Nyt toki istuin kiltisti luentosalin penkissä ja ajoittain jopa seurasin opetusta, mutta hirveän hilpeä olo oli silti. Melkein kuin olisi ollut seiskaluokalla jälleen. Tosin sillä erotuksella, että luennon jälkeen marssin Alkoon. Haha.

Alkon antimet ja muut kaupoilta raahatut paketit ja purnukat saavat tosin hyötykäyttöä vasta huomenna, kun saan erään hihitteleväisen ystäväni tänne kylään. Varsin tervetullutta toimintaa tuommoinen - saapua nyt kaupunkiin ja viedä minut tuulettumaan ihan noin oma-aloitteisesti. Pelkkä tieto huomisesta riittää viihdykkeekseni tälle illalle, sekä tietysti pussillinen Pätkis-paloja, Gilmoren tyttöjen kakkoskauden jämät, oma punkka ja aikainen nukkumaanmeno. En ole kovinkaan vaativa.

Kaikenlaisia pieniä murheita tässä taka-alalla ja sivustoilla vielä kuitenkin pyörii. Olen miettinyt, kuinka paljon helpommalla pääsisin, jos vain osaisin avata suuni oikeassa paikassa, sanoa suoraan että mikä mättää, puhua asioista, olla avoin. Olen tuon asian vuosikausia tietänyt, mutta kehitystä ei siltikään tunnu tapahtuvan. Tiedättekö, kuinka tyhmältä tuntuu joutua hankalaan tilanteeseen, jonka ratkaisuna on lähinnä pään naputtelu betoniseinään, kun hyvin muistaa, että samanlaisessa jamassa oltiin justiinsa siinä seiskaluokan tietämillä. Jos oma käytös silloin tuntui aika typerältä, miltä se tuntuukaan nyt? Äh ja är, pitkästä aikaa menee itseni kanssa ihan totaalisesti hermo. Ennenvanhaan tapasin sanoa, että viekää tää pää pois, tuokaa parempi tilalle. Taidan pysyä kannassani toistaiseksi.