Taas aivan huippuaamu. Herätys kymmentä vaille seitsemän, herätys viittä vaille seitsemän, seitsemältä jo vähän kovaäänisempää tiedustelua, että ollaanko hereillä. Torkkumista autossa, torkkumista linja-autoasemalla, torkkumista linja-autossa, torkkumista bussipysäkillä, torkkumista bussissa. Aivan sikamainen väsymys. Kahdeksitoista raahauduin vihdoin koululle saadakseni tietää, että koko päivän ainoat tunnit on peruttu. Voisin aivan hyvin olla yhä kotokodon punkassa koisaamassa.

Ulkona on kylmä, rahat ovat vähissä ja postilaatikosta löytyi vain laskuja. Täysi kauppakassi kiepsahti keittiön tuolilta alas ja puolukkajogurtit lentelivät taas pitkin seiniä. En ole saanut vielä tälle aamulle kahvia.

Laatusana vittuuntunut voisi olla paikallaan nyt.