Tuli lumi. En tykkää. Viime yönä tasan vuorokauden vaihteessa seisoin pimeässä ikkunassa tuijottamassa pyryä ja mietin, että missä vaiheessa ensilumi lakkasi olemasta iloinen asia. En tiedä, mutta nykyminäni jatkaisi syksyä mielellään jonnekin helmi-maaliskuulle asti. Sitten pari kuukautta talvea ja suorilta käsin kesä. Semmoisessa ilmastossa minä voisin elää.

Ajoitus on kyllä aika täydellinen, sillä vasta eilen raijasin kuolleet kesäkukat pois parvekkeennurkasta. Nehän kuolivat jo kesäkuussa, joten ruskeisiin töröihin oli jo ehtinyt ikäänkuin kiintyä. No, ei se parveke täysin somistamatta jäänyt, sillä pykäsin sinne ihan oikean syysasetelman! Olen oikea viherpeukalo! Näillä keleillä se varmaan kuolee päivässä, parissa, joten kohta on taas tunnelma kotoisa. Kesäksi sitten taas uudet raadot.

Mietin myös jouluvaloja. Kotopuolessa show on jo aloitettu, joten saas nähdä, koska sesonki täällä isolla kylällä alkaa. Ajattelin hankkia tuohon parvekkeelle jotkut uudet viritykset. En nyt välttämättä punaista poroa ja vilkkuvaa joulupukkia, kuten jouluvaloidolini siellä kotokylillä, mutta jotain valotuikkua olisi kiva johonkin lykätä. Kun nyt kerran on taas pimeää lähes koko valveillaoloaikani, ainakin tällä viime päivien tyylillä, jolla nukutaan iltapäivään asti, vaikka mukaherätys aloittaa jo yhdeksältä. Liiasta nukkumisesta tulee paha olo, mutta eipähän tässä ole muutakaan tekemistä. Huomenna lähden jälleen matkailemaan, tällä kertaa kaupunkiin, jossa en ole ikinä aikaisemmin poistunut junasta. Ihan kivaa valloittaa uusi pitäjä, mutta kivempaa tietysti olisi, jos joku retku joskus eksyisi näillekin nurkille. Mä taidan kaveerata väärien tyyppien kanssa.

Hoh. Kylläpäs nyt jumittaa. Voisin koittaa keksiä jotain järkiperäistä puuhaa tänään. Jospa vaikka veisin roskat ulos. Joillakin muilla kengillä kuin kesäläpsyttimillä, päättelen nerokkaana.