Hohoho. Vaihto-opiskelu ilmeisesti ihan oikeasti kannattaa. Oli vuoden eka tentti, jota hieman panikoin, koska olen tyhmä jnejne ja elämä on vaikeaa. Ja suullinen tentti pienessä huoneessa naamatusten professorin kanssa kuulostaa nyt vain aika pelottavalta, kun on tottunut isoissa tenttisaleissa piileskelyyn ja anonyymeihin arvosanalistoihin jossain toisessa ajassa ja ulottuvuudessa. Mutta se olikin kivaa! Jutusteltiin tovi ja päätteeksi proffa sanoi, että paras arvosanahan tästä mätkähti. Uujea! Joo, varmasti mukana on Erasmus-extraa enemmän kuin rutkasti, mutta kyllä mä kiitettävän aina kelpuutan! Keskiarvo hilautuisi kauniisti ylöspäin, elleivät täkäläiset pitäisi ykköstä parhaana arvosanana, mikä on kyllä saakelin harhaanjohtava käytäntö. Mutta näyttääpähän tutulta ne ykköset.

Lisää hämmentäviä uutisia: joulukuuhun on vielä rutkasti aikaa ja mulla on joululahjaostokset käytännössä tehty! Meinasin, että välttääkseni sitä ikuista lahja-ahdistusta voisin ruveta katsomaan ympärilleni jo marraskuussa ja kas kummaa, hommahan oli helpompi kuin koskaan. En mä vieläkään sano, että lahjani olisivat kovin hyviä (koska ne eivät koskaan ole), mutta ainakin ne ovat olemassa. Vielä täytyy toki kuljettaa ne lahjansaajille Suomeen, mutta eiköhän sekin onnistu. Lentoliput on jo ostettu.

Pari muutakin arkista ongelmatilannetta ratkesi ihan itsestään ja minä vain katselen hölmistyneenä vierestä. Murheet vähenee sitä tahtia ettei tiedä, miten päin olisi. Ei sovi tälle päälle tämmönen tilanne. Huomenna menen virastoon selvittelemään viimeisiä maahan saapumiseen liittyviä paperinpyöritysasioita ja siinä kohtaa ihan varmasti kosahtaa. Jos siitäkin selviän tuskitta, olen kyllä niin rautainen kiiltokuvaihminen että jään vain odottelemaan, koska joku akkainlehti tulee tekemään ihailevaa henkilökuvaa minusta, erinomaisesta henkilöstä. Onhan tämä nyt ihan kadehdittavan sujuvaa toimintaa, eikö? Tsih.