Sunnuntai. Aamulla, kahvittelun ja radionkuuntelun jälkeen, lähdin ihan oikealle sunnuntaikävelylle, kun oli taas niin perhanan kaunis ilma, ettei enää kehdannut kököttää sisällä. Sauvakävelevän eläkeläisväestön keskellä olin ehkä aavistuksen verran erottuva hahmo, siis noin ulkoisesti, sisäisestihän mä olen ihan mummo ja sitäpaitsi mulla oli pitkät kalsarit jalassa. Ekaa kertaa tälle talvelle muuten! Oli niin perushyvä meininki, aurinkoa ja narskuvaa lunta ja lähiön katuja kauniissa 90 asteen kulmissa. Kävellessä tulee aina hirveästi mieleen asioita, mutta nyt en muista niistä yhtäkään. Höh. Ne olivat hienoja ajatuksia, uskokaa. Pitkät kalsarit kutittavat, jos niihin ei ole tottunut.

Aurinkoenergian voimin saatoin loppuun pari koulujuttua, jotka tein käytännössä valmiiksi eilen, mutta hermo ei vain riittänyt lähettämiseen. Se on kumma juttu tuo mieli. Yhdestä asiasta saatan olla peräjälkeen tuhatta eri mieltä ja paineita nykäisen ihan vääristä seikoista. Ja sitten jauhan ja jahkaan ja ihmiset kyllästyvät ja itsekin kyllästyn ja yhtäkkiä olen ihan loppu. Jonkun pienen asian takia! No, söin itsetekoista jämäpitsaa ja join yhden vaaleanpunaisen siiderin ja nukuin hyvät yöunet ja asiat olivat taas paljon paremmin. Paitsi että äsken katsoin jotain tv-ohjelmia, jotka saivatkin minut yllättäen pieneksi itkua tihrustavaksi tutisevaksi kasaksi. Onhan tässä tietysti jo hyvän aikaa mentykin suht järjellisesti. Kesken itkukohtauksen sitä huomaa ajatella, kuinka järjetöntä se on, ja sitten naurattaa, ja sitten räkä valuu ja henki loppuu ja oikeasti, saa olla hyvin onnellinen että asuu ja viettää sunnuntai-iltapäiviään yksin. Ei oo nättiä, sanon. Tyttömäiset tunteenpurkaukset hupsuille asioille on tietysti ihan kivoja, mut saakeli, kun niistä tulee päänsärky ja voimaton olo. Jämäpitsaa on vielä, mutta vaaleanpunaiset siiderit loppuivat jo.

Kun kerran sunnuntaita on vielä kaiken tämän dramaattisen tapahtumapaljoudenkin jälkeen hyvin jäljellä, seuraava projektini olisi ripata lapsuusaikojen suosikkilevyjä iTunesiin. Kyllä, se aika on tullut nyt. Mun on ihan pakko saada kuunnella koulumatkoilla Spice Girlsiä.

Ensi viikonlopuksi voisin taas koittaa hakeutua ihmisolioiden seuraan. Haha.