Jep jep, nyt sitä ollaan uranaisia. Mulla on oma työhuone ja oma vastuualue ja mulle on tilattu oma työpuhelin (Tilattu! Sain sen itse valita jostain kataloogista! Se on ihan uusi eikä mikään laatikoiden pohjalla pyörinyt 2000-luvun alkuvuosien helmi. Oooh.) ja tänään olin ekassa palaverissakin, jossa en osannut kyllä yhtään mitään sanoa mutta väliäkös sillä, ainakin kuuntelin ja nyökyttelin vakuuttavasti. Kummallisinta on, kuinka luontevalta tuo tuntuu. Kyllähän se ekaksi tietenkin vähän huvitti, että siellä työpaikalla on kesätyöntekijöitä, enkä mä kuulu niihin, mutta ei se oikeana työntekijänä oleminen kai sen ihmeellisempää ole. Saakelistihan siinä on opeteltavaa, mutta onneksi kukaan ei oletakaan, että osaisin jo kaiken. Ja ne asiat näyttävät ainakin päällisin puolin ihan tunnistettavilta. Luulin, etten koulussa oppinut juuri mitään, mutta ehkä sieltä seitsemän vuoden aikana tarttui mukaan jotain käyttökelpoistakin. Who would've thunk?

On mulla kyllä vielä vähän tuon virastotädin identiteetin kanssa painiskeltavaa. Tasapainottelussa ilmeni viikonloppuna vakavia ylilyöntejä: eräiden kotipileiden Youtube-sessioissa laitoin oma-aloitteisesti soimaan Justin Bieberiä. En edes Justin Timberlakea, joka olisi edes jotenkuten ikäluokalleni sopivaa, vaan Bieberiä. Auta armias, mihin tässä vielä päädytään?