Menen huomenna puhumaan ihmisten eteen. Se ei ole missään nimessä suosikkiharrastukseni, mutta nyt alan jo hiljalleen olla niin kypsä koko ajatukseen, että suorastaan odotan sitä. Olen valmistautunut esitykseen niin kauan, että en yksinkertaisesti jaksa enää panikoitua tai stressata. Osaan asiani mielestäni niin hyvin kuin mahdollista. Sitä en tiedä, saanko sanottua sanani oikein päin tai yhtään järkevässä muodossa myös kuulijoiden mielestä, mutta ei sillä lopulta ole ehkä kauheasti merkitystä. Tästä esiintymisestä ei saa arvosanaa. Ei ole vertaisarviointeja tai kirjallista palautetta opettajalta. Tämä on sitä oikeaa elämää nyt: puhun asiani ja lähden kotiin, ei siihen kukaan enää jälkikäteen puutu. Tai näin haluan ainakin itselleni uskotella, hah.

Sen kerran kun henkinen kantti on kohtuullisessa kunnossa, niin fyysinen puoli prakaa. Jos olet lukenut tätä blogia joskus aikaisemmin tai joutunut viettämään aikaa kuuloetäisyydellä minusta, tiedätkin tämän jo. Yskä. Tuo viehättävä seuralaiseni, joka tarttuu jokaiseen pieneen flunssaan tai vähän isompaankin, kuten siihen parin viikon takaiseen influenssaräpellykseen, ja sitten jää seurakseni viikoiksi, hyvällä tuurilla kuukausiksi. Yleensä välttelen lääkäreitä siihen asti, kun jollakin ulkopuolisella menee hermot loputtoman yskän kuuntelemiseen, mutta nyt ajattelin olla hyvä ihminen ja hivuttautua jotenkuten tervehenkiseen kuntoon kun sinne puhumaankin pitää mennä. Vaikka olisihan se kyllä komeaa rykäistä sellainen kunnollinen keuhkot-ulos -yskäkohtaus tuntemattomia täynnä olevan salin edessä. Että terve vain teillekin, hyvät kuulijat.
 
Kävin lääkärissä ja sain reseptin, vaikka jouduinkin aluksi kuuntelemaan sitä ainaista höyryhengityspropagandaa. En ole koskaan saanut höyryhengityksellä aikaan mitään muuta kuin palovammoja, kun kerran päätiin uuvuksissani kömpiä sänkyyn sen kiehuvan vesikattilan kanssa. Se oli virhe, tunnustan sen nyt. En ole silti fani, muutaman viikon yskittyäni haluan oikeata tavaraa. Lääkärikäynnin jälkeen koin vielä muutamia epätoivoisia hetkiä, jotka liittyivät lääkkeen saatavuuteen (Se oli loppu. "Koko kaupungista", apteekin täti sanoi. Korvaavaa lääkettä ei ole olemassa. Kiitos ja hei.) ja sitten, kun olin kumonnut esitetyn väitteen ja saanut kätösiini toisen apteekin viimeisen putelin, lakkasi pankkikortti toimimasta. Siinä kohtaa aloin jo suunnitella istumalakkoa. Minä en siirry ennen kuin joku tekee jotain ja ottaa tämän yskän pois! Hyvinvointiyhteiskunta, hoida tehtäväsi! No, sain kaiveltua kuvetta sen verran että pystyin maksamaan käteisellä ja pääsin vihdoin nauttimaan tuota tahmeaa elämän eliksiiriä. Sen mukana tulleessa lappusessa varoitetaan, että lääke voi aiheuttaa sekä unettomuutta että väsymystä ja urheilijoiden tulisi huomioida, että se näkyy myös doping-testeissä. Sitä ei sanota, näkyykö aineen vaikutus uskottavuusongelmista kärsivän powerpoint-esitelmöitsijän ulosannissa. Se jää nähtäväksi.
 
Tänään pomo tuli sanomaan, että voisin mennä ehkä myös puhumaan erääseen toiseen, astetta arvovaltaisempaan tilaisuuteen. Huokaus. Olisi nyt edes odottanut, että saan räpiköityä tuon ensimmäisen läpi.