Kas, en mennyt luennolle. Oho.

Olen taas matkustellut joukkoliikennevälineillä. Junailin itseni Savoon ja takaisin ja istuin yhteensä kahdeksassa eri junassa. Pelkästä väsymyksestä oksetti ja jossain itärajan pinnassa rupesin itkemäänkin. Tai ehkä se on tämä flunssa. Menomatkan viimeisellä vaihtovälillä olin kuitenkin niin sievä ja soma, että joku satunnainen kanssamatkustaja pyysi minut ulos. Kuolemanväsyneenä, kipeänä ja vittuuntuneena minä kuulemma näytän sellaiselta ihmiseltä, jolla "on ajatuksia". Matkustaminen on välillä vähän absurdia. Eilen olin puoliltaöin sateisella Tampereella ja melkein pyörryin bussipysäkille. Tästä lähin aion pysytellä visusti kotona.

Oli kyllä himskatin kiva viikonloppu. Maukasta ruokaa ja mauttomia juttuja. Törkeyksien puhuminen on kyllä rentouttavinta puuhaa ikinä, mutta eipä se talviurheilukaan pahasta ollut. Kyllä, siellä oli oikeasti talvi. Ja kyllä, me oikeasti urheilimme. Testasimme sitä paljon puhuttua retkiluistelua (Tiiakin oli sattumalta samaa harrastanut) ja sepäs olikin leppoisaa. Tämmöinen epäurheilijamainen urpokin farmareissaan ja vielä ilman pipoa viiletti siellä järven jäällä sulavasti kuin - no, retkiluistelija. Vaadin, että minua kutsuttaisiin jääprinsessaksi, mutta toverit eivät oikein suostuneet. Prinsessat eivät kiljahtele ja kiroile eivätkä pidä kilometrin välein lepotaukoja, joilla juodaan salmaria pullon suusta (se taskumatti unohtui kotiin). Mutta lääkettähän se vain olikin. Heti, kun lopetettiin hömpsyjen ottaminen, paukahti flunssa täydellä teholla päälle. Olisi pitänyt olla se pipo. Prinsessaolo on aika kaukana, kun kurkussa asuu siili ja nenänpielet hohkaavat punaisena jatkuvasta niistämisestä. Huonoille vitseille on hankalaa nauraa, kun lima tukkii hengitystiet ja yskä hakkaa yläruumista.

Mut joo, sitten tuli arki ja maanantai ja matikan laskut. Tein yhden, riittääkö se? Sain taas kutsun työhaastatteluun, tällä kertaa en sinne Savoon (luojan kiitos, se ehkä tappaisi minut), mutta en kyllä vieläkään edes sopivimpaan lääniin. Oi Tampere, mikset haluu mua? Kolme työhaastattelua tässä vaiheessa maaliskuuta on kyllä aika sievoinen saavutus. Tämänaamuinen soittaja kertoi olevansa erittäin innostunut hakemuksestani. Tällaiseen suosioon voisi melkein tottua. Jos minun hakemukseni ovat kiinnostavia ja olemuksestani on aistittavissa niitä suuria ajatuksia, en voi olla ihan läpeensä paska. Aika siistiä.