Minusta on väärin, että kun kaikenlaisen päivänpaistattelun ja muun lojumisen jälkeen olen vihdoinkin menossa taas kouluun ja tsempannutkin itseni henkisesti valmiiksi vastaanottamaan jälleen ylettömät määrät tietoa, kehoni käy hangoittelemaan vastaan. Sairaskertomus tältä aamulta, tippaakaan liioittelematta: herään huonosti nukutun yön jälkeen hillittömään allergiakohtaukseen, joka ilmenee loputtomina aivastuspuuskina (yhdeksän putkeen taisi olla ennätys) sekä niin tukalana kutinana kurkussa, että olen ihan tosissani tunkemassa sormia kurkkuun saadakseni raavittua sen pois. Allergialääkkeen vaikutusta odotellessani huomaan myös painostavan päänsäryn, joten nappaan siihenkin lääkkeen. Vessan peilin edessä huomaan, että suupieli on auki, naama kukkii ja tukkakin on huonosti. Vaatteita pukiessa ilmenee, että olen polttanut auringossa nilkkani ja koulumatkalla käy selväksi, että jalkapohjassa on rakko. Viimeinen niitti tulee koulussa, kun mahani aloittaa yhtäkkiä sellaisen murinakonsertin, että luentosalin seinät vain kaikuvat korinasta. Olisi pitänyt kai pysyä kotona, ei tuosta opiskelusta meinannut tulla taas yhtään mitään. No, sainpa tulostettua ainakin yhden prujun, jonka senkin menin vahingossa laittamaan väritulosteeksi ja pari sinisellä väritettyä linkkiä siellä tekstin seassa söivät sitten kopiokorttini melkein nollille. Perään vielä vähän online-systeemin kanssa taistelua ja epätoivoista sähköpostinkirjoittelua proffalle, jolla ei ole tapana vastata surkeiden vaihtareiden kielioppivirheitä viliseviin viesteihin. Saanko jo sanoa: tämä päivä on paska. Argh.

Kotimatkalla ostin muffinssin, jonka aion nyt syödä jonkun aivoja tuhoavan hömppäohjelman seurassa. Sitten voin taas yritellä sitä opiskelua.