Olen taas kotopuolessa ja vähän paremmalla tuulella, vaikka bussimatkan tänne tuijotinkin dramaattisena sadetta ja vierittelin yksittäisiä kyyneleitä toista poskea pitkin. Älkää edes kysykö miksi, en tiedä. Se on vain ollut tämän kesän juttu, joukkoliikennevälineissä itkeminen. Hoho.

Täällä on taas vähän hassua, kun omaisuuteni on siirretty omasta kodistani tänne ja kaikki on ihan omituisilla paikoilla. Vessan lokerikko toimittaa yöpöydän virkaa ja iltalukemisena on vuoden 2005 Image-lehtiä, joiden kanssa olen vihdoinkin kärryillä, kun olen ehkä nähnyt ne elokuvat ja lukenut ne kirjat, joista niissä puhutaan. Nukun päiväunia olohuoneen sohvalla, syön karviaisia suoraan pensaasta ja kuljen pitkästä aikaa villasukissa, kun tämä talo on niin kylmä. Minulla on kalenterissani enää yksi varma työvuoro tälle kesälle ja hyvä niin. Pieni loma saattaa tehdä ihan hyvää tähän väliin. Tämä loma tosin sisältää koko perheen retken mummolaan, joten katsellaan sen jälkeen, olenko työpaikan ovessa roikkumassa ja anelemassa, että päästäkää mut töihin. Saatan hyvinkin olla.