Aaanteeeks. Olen kauhean huono bloggaaja nyt. Kotona ei ole vieläkään nettiä ja elämä on muutenkin vähän risaista ja kotopuoleen raportointi vie suuren osan lörpöttelyntarpeestani ja ymmärrättehän te? Enkä kuitenkaan halua hukata Murskaamoa, kun täällä on kaikki hihitykset ja vikinät ja tämä on mulle tärkeä. Ooh, rupean sentimentaaliseksi. Kolmannen viikon mieliala. En tiedä. Mutta siis, täällä olen ja joskus vielä kerron paljon pieniä huomioita, mitkä eivät liity mihinkään eivätkä muodosta oikeanlaista kuvaa ainakaan tästä elosta. Koska olen sellainen.

(Toi on muuten mun uusi motto. Ei se meikkifirman Because I'm worth it, vaan vähän tämmöinen selittelevä mä nyt oon vain tämmöinen. Se käy kaikkeen! Nimenomaan niihin tilanteisiin, jossa ulkomaille lähteneeltä ihmislapselta odotetaan jotain tietynlaista käytöstä ja sitten se pahus tekee jotain ihan muuta. Mä olen semmoinen. Hah.)