Menen ihan pilalle tästä päämäärättömästä notkumisesta. Koska tämä on liian kivaa. Tänäänkin meinasin kohdata takaiskun, kun talostani oli vesi poikki juuri kahvinkeittoaikaan, mutta sitten kiskoin vain tennarit jalkaan ja menin aamukahville Karhupuistoon. Se oli jotenkin kauhean idyllistä: aurinko paistoi, juopot remusivat ja siinä istuskellessani näin, kuinka joku toinen lintu kakkasi lokin päähän. Ha! Siitäs sait!

Sitten tein jotakin joitakin tunteja, tulin kotiin ja nukuin viiden tunnin päiväunet. "Hups." Sinä aikana sain onneksi yhden sähköpostin, joka ohjeistaa tekemään jotain ns. asiahommia huomenna. Ei siitä palkkaa makseta, vielä (positiivinen ajattelu, positiivinen ajattelu...), mutta mun on ehkä ihan hyvä koittaa viritellä aivoja hetkeksi takaisin työntekomoodiin, etten ihan mene hunningolle. Vaikka ei se hunninko nyt niin kamalalta ole vaikuttanut.