Tiedän, että kirjoitin tänne jo tänään ja tiedän, että sekin kirjoitus oli vain lista, mutta mitä sitten? Onko täällä jotain sääntöjä muka? Haluan kirjoittaa toisen listan, joten kirjoitan. Asioista, joista tykkään juuri nyt. Ihan vain siksi, etten valittaisi niin paljon.

Juuri nyt tykkään

• siitä, että voin oikeasti maata koko päivän sängyssä ja tuijottaa, kuinka aurinko muuttaa kulmia ikkunan takana. Onhan tämä kauhean tylsää välillä, mutta toisaalta, kuinka usein ihminen oikeasti saa olla tekemättä mitään? Ei yhtäkään deadlinea, rästissä olevaa tehtävää, pitäisi-juttua tai huonon omatunnon heiluttelua. Voi vain olla. Missä ne kaikki lifestyle-artikkelien kirjoittajat nyt ovat? Tulkaa tänne ja kadehtikaa!
• ystävistäni. Ainakin siitä yhdestä, joka yksi aamu lähetti minulle hieman seitsemän jälkeen tekstiviestin, jossa käski nousemaan ylös ja tulemaan kanssaan kahville Hakaniemen torille. Vaikka refleksinomaisesti hieman kapinoinkin, tein käskettyä ja se oli ehkä parasta, mitä tällä viikolla on tapahtunut. Miten tyyppi tiesi sen? Se ei koskaan ehkä selviä.
• toisesta samaisen ystävän lähettämästä tekstiviestistä, jossa käskettiin katsomaan Teemalta metroaiheista ohjelmaa. Joku tietää minun hölmöt mielenkiinnonkohteeni ja sitten vielä vaivautuu kertomaan tuollaisesta. Kauhean kivaa. Mietin, olenko koskaan itse yhtään noin kiva.
• elokuvateattereista, silloin kun on kuuma kesäpäivä ja kaikki ihmiset ovat terasseilla eivätkä katsomassa useamman kuukautta vanhaa tyhjänpäiväistä romanttista komediaa. Tykkään siis tyhjistä elokuvateattereista. Nostin jalkani edessä olevan penkin selkänojalle, ihan niin kuin silloin joskus kauan aikaa sitten kun harrastin tyhjiä elokuvateattereita useamminkin. Tai sitä yhtä, joka on nyttemmin revitty maan tasalle. Koska tyhjä elokuvateatteri ei vissiin ole toimiva bisnesidea.
• kirjastoista. Oikeasti olen rahaton enkä saisi käydä elokuvissa. Käyn siis kirjastoissa, ihan vain käydäkseni jossain. Yhtenä päivänä toverini halusi kirjastoon katsomaan ammattikirjallisuutta ja pyysi minut oppaaksi, ihan kuin se kirjasto olisi ollut minun. On vähän outoa käydä kirjastossa jonkun muun kanssa. Portaikossa leikimme prinsessaa. Tai minä leikin. Mutta en tee sitä koskaan yksin ollessani.
• käsinkirjoitetuista kirjeistä. Osallistuin netissä yhteen aikuisten kirjekaveriprojektiin ja tänään kirjoitin jälleen yhden kirjeen tuntemattomalle ihmiselle Amerikkaan. Kirjepaperissani on sarvikuonojen kuvia, saamassani kirjeessä viiksekkäitä muffinsseja. Koko juttu on ihan hassu, mutta ainakin se tyydyttää tarpeeni kirjoittaa ja vastaanottaa kirjeitä. Ystäväni kun eivät oikein kirjoita edes sähköposteja, saati sitten paperikirjeitä. Olen aina silloin tällöin yrittänyt. Mutta kun ne kirjoittavat sentään tekstiviestejä, en voi hirveästi valittaa.
• siitä, kuinka mulla on joku kauhean spesifi lukihäiriö, joka sotkee v- ja j-kirjaimet keskenään. Sen seurauksena kerron saaneeni tuntemattomilta henkilöiltä kirveitä kirjeiden sijaan. Se oli aika jännä tarina.
• nuupahtaneista kukista maljakossa. Sain äidiltä kimpun luonnonkukkia myöhästyneeksi nimipäiväonnitteluksi, ihan kuin nimipäiviä nyt tarvitsisi jotenkin muistaa. Ne kukat ovat olleet tuossa jo päiviä, mutta en aio silti heittää niitä menemään. Nuupahtaneetkin kukat ovat kauniita, ja tähän nuupahtaneeseen tunnelmaan ne käyvät kuin nenä päähän. Ulkona hiippailee valtava täysikuu ja kukat nuokkuvat maljakossa. Tää on ihan hyvä näin.