Ja taas. Tämä elämä on nyt yhtä helvetillistä vanhan toistoa. Luen tenttiin, joka alkaa puolentoista tunnin kuluttua. Turhautuneisuus riistää sieluni rikki. En osaa, en tajuu, en jaksa, enkä hemmetti soikoon saa mitään selvää itse kirjoittamistani muistiinpanoista. Miksi yliopistoissa ei voisi olla niitä ala-asteen kaunokirjoitustunteja, joissa pakotetaan opiskelijat kirjoittamaan sivutolkulla yhtä ja samaa kirjainta tarkkojen määräysten mukaisesti? Jos joku kiekura jää vajaaksi, tulee karttakepistä sormille. Semmoinen olisi oikein mulle. Joskus esiteininä menin ehdoin tahdoin muuttamaan käsialaani koulunormien ulkopuoliseksi ja nyt kadun. Syvästi. Noista sotkuista ei jumankauta saa mitään selvää. Tyylikkäämpi a-kirjain? Paskat. Solmussa olevalta hämähäkiltä se näyttää. Jotkut voivat olla myös sitä mieltä, että t-kirjaimeen kuuluisi poikkiviiva, mutta nähtävästi en minä. Typerä, typerä minä.

Ei sillä, että käsialalla olisi mitään väliä. Rutkasti koneella kirjoitettua luettavaa olisi kyllä tarjolla, mutta enpä minä noistakaan juuri mitään ymmärrä. Laiska, tyhmä, saamaton, jada jada jada. Kertoisin jotain uutta ja virkistävää, jos vain jotain keksisin. No, ikkunan alla perinteisesti jo aamuyöstä lähtien melskaavat raksamiehet ovat tänään poissa. Taisivat hemmot tehdä helatorstain sisään, jotta saisivat pitkän viikonlopun. Kyllä minä sitä kirskuntaa ja pauketta eilen kirosinkin, tänään laulavat vain linnut. Vievät ajatukseni autuaisiin kesäpäiviin, jolloin mikään ei kiristä pollaa. Nurmikkoa paljaiden varpaiden alla ja laineen liplatusta laiturilla... Tenttiin on tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Haaveilu ei juurikaan edistä tätä juttua nyt.

Mut hei. Tästä kun taas jotenkin selviän, niin sitten minulla on enää kaksi tenttiä jäljellä tältä keväältä. Ja ne ovat vielä näppärästi samana päivänä, joten koulupäiviä on edessä enää yksi. Jostain syystä koulun loppuminen ei tunnu yhtä juhlavalta kuin ennen muinoin. Ehkä syynä on kömpelöiden näytelmien sisältämien kevätjuhlien puuttuminen ja se pienoinen fakta, että kesän aikana olisi tehtävä noin kolme roikkuvaa harkkatyötä loppuun. Tyyyhmäää, mä haluan lomille jo. Jossain vaiheessa pitäisi töihinkin lampsia, voi kauhistus. Rästitenttejä ja muuttoa ja oi oi oi. Mie poksahdan.

Noniin retku, nyt lukemaan. Jos olet kiltisti, saat illalla katsoa Hauskoja Kotivideoita. Okei, meillä on diili.

Edit jokunen tunti myöhemmin:
Noniin, ihan hyvinhän se meni. Eihän ollut niin kamalaa, eihän? Älä itke lapsi, ota suklaapatukka. Ensi viikolla sitten taas.