Mitä kuuluu? Mitäs tässä, ei kurjuutta kummempaa. Virsi on vanha: koulu, työ, väsymys, ahdistus, yskä, stressi. Kohtuukaaottisen päivän päätteeksi pudotin vuotavan kokispullon työpaikan takahuoneen lattialle, jolloin se suihkutti sisältönsä pitkin seiniä. Työkaveri totesi, että tänään oli sen verran hiljaista, että huomenna tulee varmaan väkeä ovista ja ikkunoista. Epätoivo meinasi vallata minut, kunnes muistin puolikkaan suklaapatukan käsveskan pohjalla ja pihalla odottavan Polosen, joka päihitti bussirumban kuusnolla. Harvoinpa sitä näin epäkristillinen ihminen on odottanut yhtä palavasti pääsiäispyhiä kuin minä nyt. Pitkäperjantai on aivan liian lyhyt tänä vuonna.

Mutta sitten toisaalta; aina löytyy jotain hihiteltävää, hyvä musiikki auttaa aina ja kohta tulee telkkarista Myytinmurtajat. Päivän pohjavire on lopulta melko paljon positiivisen puolella, vaikka 14. tunnin kohdalla alkaakin vähän tökkimään. Ihmiset ovat kivoja, ja puolenkin sanan sympatianosoitus auttaa hurjasti. Ihan melkein hymyilyttämään käy.