Nyt hei ihan oikeasti. Mitä täällä tapahtuu?

Parin viikon takaisiin tentteihin oli tupsahtanut tuloksia. Aika kivoja tuloksia. Taannoin juttelin jossain jollekin, kuinka en ole ikinä saanut nelosta tai vitosta, oli arvoasteikko sitten nelosesta kymppiin tai nollasta vitoseen. Nytpä olenkin, molempia. Asiasta tekee mukavan se, että arvoasteikko on juuri tuo jälkimmäinen. En tajua, mikä noituus on minuun iskenyt, kun viimekeväisten rämpimisten ja puhtaiden nollien jälkeen opiskelumenestykseni on lähtenyt sellaiseen nousuun, että ihan hirvittää. Aika kelpo peli tuo Murska, kiihtyy nollasta vitoseen muutamassa kuukaudessa. Hihii.

Juhlin ääretöntä älykkyyttäni istumalla kirjastossa lukemassa hömppälehtiä. Sain taas kerran lukea, että ratsastusluukki on tänä syksynä muotia. En nyt muutenkaan ymmärrä muotivirtauksia ihan perinpohjaisesti, mutta tässä ratsastustyylissä on jotain pohjattoman väärää. Puhuin asiasta hepostelijaystäväni kanssa jokin aika sitten ja koitin luoda kuvaa meistä hengailemassa trendibaareissa haalistuneissa ratsastushousuissa ja kolhuisissa ratsastussaappaissa, joiden pohjassa lemuaa ihka-aito hevonpaska. Mielikuva herätti hilpeyttä. En tiedä, mitä trendiheebot näkevät ratsastusasuissa, mutta tämmöinen ex-heppatyttö (Kai tuo ex-etuliite on tuohon jo pakko laittaa. Nyyhk.) näkee melko rumia, käytännöllisyyttä tavoittelevia, likaantumiselle alttiita vaatteita, jotka täydennetään asukokonaisuuksiksi isin vanhalla verkkatakilla, eriparirukkasilla ja reikäisellä villapaidalla. Jos päästään mudasta ja ravasta hienommille areenoille, eivät asut sen tyylikkäämmiksi muutu. Jopa ihan kansainvälisen tason ratsastaja Mikael Forstén (muistaakseni se oli se, tai ainakin joku noista Horse Shown suomalaisista) totesi joku päivä Hesarissa, että ne valkeat, ihonmyötäiset housut ovat karseat, eikä hän niitä jalkaansa pistäisi, mikäli ei olisi pakko. Enkä keksi kyllä ketään, kenen persukselle moiset trikoot tekisivät oikeutta.

Ainakin minun silmääni nuo muotikuvien vermeet ovat kyllä melko kaukana esikuvistaan. Polvipaikat housuihin ja saappaisiin pidempää vartta, siinä se. On se silti aika outoa. Mihin kaduntallaaja tarvitsee vahvistettuja housunpolvia? Konttailuun? Ja jokainen, joka on epätoivoisena repinyt piukkaa ratsastussaapasta irti koivestaan tai parhaimmillaan kaverin koivesta, tajuaa, että jokapäiväisenä jalkineena jokin muu popo on vähän miellyttävämpi. Sen kyllä myönnän, että ratsastuskypärä olisi ihan näppärä väline arkielämäänkin, jos on sitä tyyppiä, että nuppi kolisee joka hyllynkulmaan kuten minulla. Mutta miksi sitä ei näy naistenlehdissä?

En mää tajuu mitään. Menen syömään leipää. Itse leivoin äsken, oon paras.