Nonii. Nyt olis suoritettu suihkut, pyykit, tiskit, pakkaamiset, raamattulappupoikien torjumiset ja vielä hammaslääkärin perumisetkin. (Kotokylän hammaslääkärit ne eivät sitten tahdo päästää irti minusta. Olen aina luullut, että hammaslääkäreihin joutuu näin aikuisella iällä jonottamaan, mutta paskat, nehän suorastaan repivät hihoista. En oo kyllä menossa. Hah. Vanhoja traumoja ja kaunoja korjaillaan vieläkin.) Varsin sutjakka aamu. Nyt on jäljellä enää yksi vaihe: matkafiiliksen nostatus. Olen tyyni kuin viilipytty, mikäli viilipytyt tapaavat olla tällaisia vanuneita, mutta puhdastukkaisia semilaiskottelijoita. Hei haloo! Olen lähdössä parin tunnin päästä Roomaan! Mamma mia! Nyt vähän tutinaa punttiin ja virnettä naamaan, ei tästä muuten tule mitään.

Toisaalta tällä reissulla roolini onkin matkanjohtaja. Matkaseuran hysteerisiin soittoihin ja tekstiviesteihin vastailen matkaoppaan rautaisella ammattitaidolla, jonkunhan täytyy tytskäjoukkiota paimentaa. Siisteissä muistiinpanoissani on ylhäällä lentojen numerot, metroasemien sijainnit, hotellin yhteystiedot ja muut tarvittavat tiedot. Netistä vilkuilen säännöllisesti lentokenttien ruuhkatilannetta ja Etelä-Euroopan lämpötiloja. Vetelen väkäsiä moninaisiin listoihini suoritettujen toimien perään ja pakkaan rahoja ja muita arvoesineitä pakaasieni uumeniin rosvoilta piiloon. Jessus, mikään muu kuin matkustaminen ei saa pedanttia sihteerikköminääni esiin näin hyvin. Haha. Onneksi matkaseurani ei pahemmin hermostu järjestelyistäni - päinvastoin. Ne hulttiot vain kiittelevät. Ihan paras kokoonpano siis.

No mutta yritetään nyt vähän. Iiiiih! Meitsi lähtee Roomaan, jepajee! Riemujorausta! Tuuletusta! Täältä tullaan, maailma!

Ehe.