Be careful what you wish for jne jne. Nyt mulla sitten on niitä töitä. Vappupäivä. Eka vuoro. Uusi työpaikka. Antoisa asiakaspalvelutyö. Kaupungin keskustassa. Sanoinko jo, että vappupäivänä? Onneksi en ole kaikista örvellysintoutunein teekkari, mutta kyllä tässä silti menee suunnitelmat vähän uusiksi. Hmm. Ja seuraavana päivänä iltavuoro klo 23:15 asti, jonka jälkeen kerkeän juuri sopivasti Helsinki-Vantaalle noutamaan reissuiltaan palaavia vanhempia ja kuskaamaan ne kotopuoleen. Joo, kiva kun on töitä, mutta miten ne aina sattuvatkin näin sopivasti? Päh.

Pikkupiskin vahtivuoro jää siis paria päivää vajaaksi, mutta onhan tuota paskanakkia jo kateltukin. Maailman Rasittavin Rakki -tittelin ylpeä kantaja on jo tämän tynkäviikon aikana ehtinyt nirsoilemaan ruokansa kanssa, ontumaan etutassuaan, rapsuttamaan mystistä ihottumaansa, rähisemään oville, tuolinjaloille ja muille uhkaaville objekteille, pureskelemaan vähän myös elollisia eliöitä, sekoilemaan lenkillä niin että oli pakko palata suorinta reittiä kotiin, möyrimään ja piereskelemään sängyssäni yöt läpeensä rajoittaen elintilani varsin pieneksi ja vinkumaan ulko-oven luona tahtoen joko sisään tai ulos tuhat ja yksi kertaa, joista vähintään puolensataa tämän aamupäivän aikana. Miellyttävä ja helppohoitoinen lemmikki siis. Ja sitten, kun sen on jo aivan valmis pistämään rukkasiksi, se köllähtää kainaloon ketarat pystyssä ja kerjää rapsutteluja. Aww. Kai tuo äärimmäinen söpöys on ihan tehokas lajinsäilymismetodi.

Mutta juu. Kai tässä voisi jonkun tölkin kuitenkin sihauttaa, kun on vappusääkin varsin kohillaan. Aurinko se ei malta millään lopettaa. Vappua, poroset!