Täytin eilen kaksikymmentäneljä. Lumi satoi vasta tänään, mutta en välitä, koska 24-vuotiaat ovat jo niin aikuisia, etteivät piittaa lapsena keksityistä taikauskomuksista. Muutenkin olen asioiden suhteen aika rauhallinen. En viime ikävuoden aikana päässyt yhtään sen enempää puusta pitkälle kuin edellisenä tai sitä edellisenäkään, mutta turha tässä on nyt hermoilla. Otetaan se iso ikäkriisi vaikka sitten ensi vuonna, kun on nätisti neljännesvuosisata mittarissa. Kaksikymmnetäneljävuotiaana olen tyyni ja kärsivällinen, ha.

Aikuisuudesta puheenollen, lintsasin koulusta ja tulin kotopuoleen. No mutta hei, loppuviikon ainoa luento peruttiin heti kun tänne pääsin, joten karkaaminen ainoastaan kannatti. Täällä olen lojuillut erilaisilla sohvilla ja katsonut elokuvia. Ei tartte pilettää kun on kypsä kaksikymmentäneljävuotias. Paitsi että viime viikonloppuna piletin vähän ja huomenna minut kuulemma viedään myös jonnekin. Jännittävää, kerrassaan.

Viime yönä näin unta, jossa vuokrasin pomppulinnan ja myin sinne pääsylippuja ohikulkijoille. Pomppulinnasta tuli niin suosittu, että väkijoukko rupesi suorastaan rähinöimään jonottaessaan sinne. Rumilla sanoilla ja väkivallalla uhkailemalla sain jonottajat ruotuun, mutta päivän päätteeksi tajusin, etten ollut itse päässyt pomppimaan ollenkaan, kun olin vain paimentanut kaiken aikaa muita. Miten huono idea sekään oli.