Aamu alkoi kaunihisti lehtimyyjän puhelinsoitolla. En minä tuommoisiin yleensä vastaa, varsinkaan kesken heräämisprosessini, mutta kun ruoja soitteli jo viime viikolla kolme puhelua päivässä -tahdilla, arvelin, että sillä olisi ollut jotain tärkeääkin asiaa. No joo. Katso-lehden tilauksestani on kulunut jo niin kauan, että saisin kyseisen paskakääreen kotiini kannettuna nyt ihan uuden asiakkaan hinnalla! Voi jee. Pitihän arvata, että se vuodentakainen ilmais-Katso ei ollut hyvä ajatus, siis ei myöskään mielenterveyteni heikentämisen lisäksi. Koitin painottaa puhelun sedälle että minä en ole siitä lehdestä maksanut, enkä maksa. Perkele.

Muuten on ihan kivaa. Nämä kello 14:15 virallisesti alkavat maanantaipäivät ovat kivoja, ne tuovat ikäänkuin tämmöisen lempeän laskun arkielämään. En mä kyllä tätäkään aamupäivää erityisesti tarvitsisi, eilinen meni jo lojumiseksi. Huomasin, että krapulasunnuntai yksin omassa kodissa ei olekaan niin viehättävä kuin aluksi ajattelin. Totta on se, että paareilun tai muun häsläämisen jälkeen on autuasta päästä koisimaan omaan punkkaan eikä mihinkään hämäräperäisiin kaverinkaverin nurkkiin (En kyllä sano yhtään pahaa sanaa paraskaverityypin sängystä, jossa olen koisinut lukuisia öitä melko vaihtelevalla kokoonpanolla. Viimeksi sängyn omistaja nukkui keittiönsä lattialla, kun ei kestänyt sänkynsä tungosta. Kiitos ja anteeksi.), ja vielä aamullakin oma suihku ja oma kahvinkeitin jaksoivat ilahduttaa. Mutta sitten kun on valmistanut valtavan määrän ruokaa (Muuta kuin pitsaa, juustoa ei vieläkään ole.) eikä saa seurakseen sitä syömään muuta kuin sunnuntaihesarin, käy hiljalleen tympimään. Ystäviä ja kavereita minulla on vähän joka lähtöön, mutta aina niillä on parempaa seuraa, työtä, koulua, harrastusta, välimatkaa, sairautta, köyhyyttä, armeijaa, sukujuhlaa, ulkomaanmatkaa ja koiranulkoilutusta. Ex tempore -sunnuntaipäivälliselle ei pääse kukaan. Se sukkaa. Pahasti.

Illansuussa kämppis tuli kotiin ja sanoi, että näytän sievältä. Siinä naurukohtauksessa parani mieli. Hittovie, onneksi ihmisellä on kämppikset. Sievältä. Haha.

Nyt menen pesemään pyykkiä. Melkein voisin kympin lyödä vetoa, että jonkun pässin rievut siellä taas pyörivät minun vuorollani. Joskus voisivat asiat muuttua, edes tämän pyykkivuoroasian osalta. Semmoinen toive minulla vain.