Vaikka nämä tällaiset viehättävät 14 tunnin päivät ovatkin sillä tavalla perseestä, että kymmeneltä kotiin päästessään on valmis oksentamaan silkasta väsymyksestä, on näilläkin puolensa. Huono mieli pysyy taka-alalla, kun ajalle on parempaakin käyttöä kuin urpoudessa kieriskely. Töistä päästyäni kotona odotti eilen valmistamani herkullinen porkkanasosekeitto, joten mikäs tässä ollessa. Porkkanasopalla maailma kirkastuu.

Aamulla nakkaan repun selkään ja matkaan kotopuoleen. Se ei ollut alunperin suunnitelmissani, kun joulu-uusivuosi-akseli sujui lähinnä ympäriinsä suhaten, eikä bussissa istuminen erityisemmin houkuttele, mutta tällä viikolla olemuksessani on ilmennyt oireita, joihin avuksi kelpaa vain ehta piskiterapia. Paraskaverityypin sohvankulmaan on tehty jo paikkavaraus huomisillaksi, joten sieltäkin suunnalta on luvassa sielunhoitoa. Suunnitelmissa on myös kinuta äiteetä tekemään pullaa. Jos noilla ei saada tytskää uuteen vauhtiin, niin ei sitten millään.

Ensi viikon ohjelmassa olisi taasen yksi tentti ja yksi Rooman matka. Aika vekkuli viikko-ohjelma, eikä tuntiakaan töitä. Ooh.

Eipä tässä muuta. Palaillaan.