Ostin tuossa kesämmällä digiboksin. Sen jälkeen olenkin ollut jonkunasteisessa konkurssissa katkeamattomasti, mutta ehkä se ei ole yksin Kaonini vika. Moni muu asia kyllä on, vikaa siis. Muunmuassa se, että toveri nauhoittaa minulle yllätyksenä ja täysin pyytämättä muunmuassa satunnaisia Kenon arvontatuloksia. Ihan kiva joo, mutta en minä enää syötä rahojani moiseen uhkapeliin, kun olen niiden myymisestäkin vihdoinkin eroon päässyt. Eilen boksi rykäisi ihan uuden sorttisen vikatilanteen: kuva oli kaunihisti keskeltä katki, alaosa näkyi ruudun ylälaidassa ja yläosa varsin loogisesti alareunassa. Kyllähän siinä suu hieman loksahti. Tuli ihan mieleen kotopuolen vanha elokuvateatteri, jossa legendaarisina kausikortin aikoina kävin lähinnä yksikseni (Se oli komeaa olla yli 200-paikkaisen salin liki ainoa asiakas! Harvemmin moista luksusta pääsee kokemaan.) istuskelemassa ja hihittelemässä ammattimaiselle filminpyöritykselle. Siellä tuollaiset vaihtoehtoiset kuvan sijoittelut olivat varsin tavallisia. Ei montaa näytöstä ollut, joiden aikana elokuvateatterin pappa ei olisi köpötellyt alas kankaan eteen ja nykinyt esirippua pois leffan tieltä, kun kuvan kohdistus valkokankaan keskiosaan ei jostain syystä mennyt aivan nappiin. Joskus muistaakseni pidettiin pieniä väliaikoja elokuvanautinnon keskellä, kun kelat olivat hukassa tai filmirullat solmussa. Eteisestä sai ostaa karkkia ja mehua. Luin äskettäin Katja Kallion Elokuvamuisti-kirjan, jossa elokuvia katsottiin roomalaisen tähtitaivaan alla tai muuten vain mieleenpainuvasti. Se yksi talvi ja se hassu elokuvateatteri ovat minun Italiani. Hihi. Voi, ne olivat hyviä aikoja ne.

No, digiboksi tokeni buuttaamisella ja kuvan sain taas näkymään oikeaoppisena. Väliäkös tuolla olisi ollut, kun ei sieltä töllöstä mitään järkevää kuitenkaan tullut. Big Brotherkin on tänä vuonna lähinnä iljettävä. Olen nyt tylsyyksissäni muutaman jakson kattonut ja välillä oikein pahaa tekee. Muutenkin tosi-tv on kokenut kohdallani pahan inflaation. En jaksa enää katsoa edes Amazing Racea! Kyllä, näin paha on tilanne. Sen sijaan olen katsonut muutamia erinomaisia elokuvia, kuten The Last King of Scotland ja Das Leben der Anderen (Tässäkohtaa pusuhali kotopuolen ihkukirjastolle, oot paras!). Ei mitään höttöä, vaan kerrankin vähän totisempaa tavaraa. Tykkäsin, molemmista. Elokuvaelämys olisi ollut ehkä parempi siellä autiossa elokuvateatterissa, jossa pystyi hyvällä omatunnolla nostamaan kintut edessä olevan penkin selkänojalle, mutta menivätpähän nuo näinkin. Tietokoneen ruudulta lattialla pötkötellen, jalat toki tietokonetuolille nostettuina. Ei juuri romantiikkaa. Hah.

Tein tänään mustikkapiirakkaa. Siitä tuli lähinnä mustikkapuuroa mutta hyvää tuo oli silti. Oon niin hyvä. Käsittämättömän hyvä.