Jaaha, talvi tuli. Oli hienoa luistella täysin hiekoittamattomia jalkakäytäviä pitkin kouluun ja sitten kuulla siellä, kuinka katujen talvihoito on jalankulkijoiden turvallisuuden kannalta kriittinen asia. No shit, Sherlock. Joskus musta tuntuu, että en mä tuolla koulussa opi yhtään mitään, mitä en jo otsallani näkisi. Ja tämä ei tarkoita sitä, että olisin joku nero, vaan sitä, että joskus tuo meno on just sitä juna sanoo tsuku-tsuku -tasoa. Silti mä vain siellä vuodesta toiseen kiltisti istun. Päh.

Kylmäkin on, siellä koulussa ainakin. Sen sijaan, että lämmitykseen laitettaisiin paukkuja, joka kolkka ilmastoidaan. Olen löytänyt koko koulusta yhden paikan, jossa tarkenen: yhden rakennuksen yhden atk-luokan yksi tietokonepaikka, joka sijaitsee aivan patterin kupeessa. Sen luokse olen valmis vaeltamaan vaikka vähän kauempaakin. Jos se paikka on varattu, saatan aika äkkiä luovuttaa koko touhun ja lähteä kotiin. Kylmä ei ole mun juttu.

No, sain mä sentään jotain tehtyäkin. Yhden tehtävän palautin melkein viikkoa ennen deadlinea ja eräs toinen homma, joka on odottanut to do -listalla jo jonkin aikaa, selvisi yhtäkkiä ihan itsestään. Hei, asiat suttaantuvat! Lisäksi olen niin kunnollinen ja vastuuntuntoinen opiskelija, että päätin olla menemättä yhteen hauskanpitojuttuun ihan vain sen takia, että se on arki-iltana ja seuraavana aamuna on yhden kurssin loppuseminaari. Aika laimeaa. Mut sitä tää on.

Menen makaamaan vähäksi aikaa lattialle. Jos kääriydyn tiukasti hirvipeittooni, tarkenen syödä vähän jätskiä.