Luulisi, että kun keskellä viikkoa on vapaapäivä, viikossa olisi tavallaan kaksi perjantaita. Mutta ei. Siinä on vain kaksi maanantaita. Olin uupunut ja apea oikeana maanantaina ja olin kaksi kertaa väsyneempi tänään. Minusta se on epäreilua, koska itsenäisyyspäivän vietin lähinnä laiskottelemalla ja kinaamalla linnan juhlien selostajien kanssa. Kansallisharrastus numero yksi, hurraa.

Töissä sain ekaa kertaa palautetta pomolta ja vaikka se ei ollut negatiivista, otin sen tietenkin niin. Mulla on joku perustavanlaatuinen ongelma rakentavan kritiikin suhteen. Jos sitä vielä antaa joku taho, joka ei turhia lässytä vaan puhuu oikeasti asiaa, saan kylmän hien pintaan ja olen valmis painamaan deleteä kaiken mahdollisen kohdalla. Järki sanoo, että asiantunteva kritiikki on parasta, mitä varsinkin tämmöinen untuvikko voi saada, mutta silti haluaisin vain pakata laukkuni ja lähteä kotiin. Niin tyhmää. Varsinkin, kun oikeasti vihaan turhanpäiväistä lässyttämistä ja pumpuliin käärimistä ja ne saamani kommentit olivat ihan hyödyllisiäkin, kun ehdin niitä vähän itsekseni miettimään. Se ensireaktio pään sisällä on vain niin tyly.

Mutta sai sieltä onneksi sitten lohtuakin. Työnantaja lahjoi jouluksi suklaalla ja valitsi aika sopivan päivän sen antamiseen. Eikä ole edes mitään Pandan tylsimyskonvehteja, vaan jotain käsintehtyä reilun kaupan luomusuklaata. Tää sopii tähän kohtaan vallan mainiosti, varsinkin kun mulla ei ole joulukalenteriakaan. Niin, sellaista on aikuisen ihmisen elo, joutuu käymään töissä eikä saa edes joulukalenteria. Aika synkkää.