Poltin eilen ihoni. Kyllä, sellainenkin on mahdollista! Tarvitaan vain i) aurinkoinen päivä ja ii) minut ulos sisätiloista. Kuulostaa mahdottomalta, mutta näin tässä on kuitenkin käynyt. Eikä siihen tarvittu kuin isi ja äitee ja (minulle) ilmainen ulkoilmalounas. Satuin eilen pukeutumaan vähän epänormaalikaula-aukkoiseen asuun ja nytpä kaulani ympärillä on jännittävä kirkkaanpunainen rinkula. Ei se kyllä voita isin huikeita rusketusraitoja, jotka syntyivät tämän ollessa vaeltamassa reppu selässä ja ilman paitaa. Valkoiset henkselit ihossa sopivat kyllä aika hyvin sandaaliraitoihin varpaiden päällä. Valkonaamojen maassa ei kuuluisi paistaa aurinko.

Tänään paiste jatkui sen verran, että kävin vähän istuskelemassa ulkosalla kirjan kera ja pahalta haisevaan aurinkorasvaan sonnustautuneena. Vihreä nurmikko, liplattelevaa vettä, ihmisiä kävelyllä hassuine koirineen ja ohitse ajoi vielä ehdoton suosikkini, jäätelöauton pikkuveli jäätelöpolkupyörä. Jäpikällä oli fillarissa kylmälaukku ja aurinkovarjo ja siinä se ajeli lammikkoa ympäri ja huuteli jäätelöö. Tilulilut vain puuttuivat. Minusta se oli hirveän mainio. Harmitti, kun ei ollut rahaa mukana.

Perjantaina töissä tarjottiin kuohuviiniä. Kesämeininki on jo melkoinen, mitä tässä vielä käykään, kun vakiporukka valuu lomille ja harjoittelijakopla jää norkoilemaan konttoriin? Tähän mennessä olen jo löytänyt huoneestani radion ja saanut sen toimimaan, sekä oppinut, missä kerroksessa on parhaat juorut (yksi omastani ylöspäin). Kunhan heinäkuu saadaan täysillä rullaamaan, meillä on siellä melkoiset hulinat, luulen ma. Pomo ainakin jää lomille nyt. Hahaa! (Todennäköisesti väen väheneminen tarkoittaa vain tylsyyden lisääntymistä. Jos työtehtävät ovat vähissä jo nyt, niin kuinka on parin viikon päästä? Juoruilukin on vaikeaa, kun draamanaiheuttajat poistuvat paikalta. Blaah.)

Nyt siellä sataa. Hmm. Kumpaa teetä minä nyt joisin iltateekseni, Karibian aurinkoa vai Sadepäivän iloa? Vaikiaa vaikiaa vaikiaa. Taidan ottaa Viisasten teen, josko jutut siitä paranisivat. Hah.