Niin, ilmais-Spotifyni lopetti taas toimimisen, koska olen ollut yli 14 vuorokautta pois Suomesta ja äääk äääk se on paha paha asia. Olen tehnyt siis paluun iTunesin huomaan ja olen ärsyyntynyt, kun ihan jokainen hallussani olevasta 1169 kappaleesta tuntuu vanhalta, puhkisoitetulta ja ihan vääriin ajankohtiin sidotulta. Ei pysty kuuntelemaan, ei edes niitä ikuisuuslemppareita. Tyhmä Spotify rajattominen kuuntelumahdollisuuksineen on pilannut kaiken. Ja iPod. Juuri yksi päivä mietin, kuinka surullista on, että enää ei kuunnella levyjä vaan soittolistoja. Levyissä oli kivaa se, kun oppi ulkoa biisijärjestyksen ja jokaisen kappaleen lopussa tiesi tarkasti, miten seuraava alkaa. Nyt olen kuunnellut muutaman vuoden musiikkia iPod Shufflella ja olen ikuisessa random-kierteessä. En enää edes tiedä lempibiisieni nimiä. Skippailun olen oppinut, ihan niinkin hyvin, että joululomalla, kun olin ainoassa paikassa, missä levyjä enää kuuntelen eli auton ratissa, ehdin puolen tunnin matkalla kaupungista kotiin käydä lävitse useammankin levyn. Tosin siihen saattoi olla syynä se, että äiteen auton levykokoelma on painottunut lähinnä siskon musiikkimakua vastaavaksi, mutta kuitenkin. Ennen kuunneltiin yhtä ja samaa levyä alusta loppuun ainakin sen puoli vuotta, kunnes oli taas varaa ostaa uusi. Nyt ei riitä kärsivällisyys edes kolmen minuutin YouTube-videon katseluun. Tyhmä nykyaika.

Oho. Tulipas kyllä-ennen-kaikki-oli-paremmin -henkinen vuodatus ihan noin vain huomaamatta. Olen tulossa vanhaksi, haha. No, jos saan jatkaa teknologia-änkyröintiä (Saanko muuten laittaa tuohon sanaan sääntöjenvastaisen väliviivan, kun se muuten näyttää niin rumalta? Kiitos. Tai no, kun tähän kirjoitusvirheiden anteeksipyyntelyyn lähdettiin, niin saanko luvan kaikkeen muuhunkin suomen kielen runnomiseen, mitä tässä blogissa harrastetaan? Löysin hiljattain omasta tekstistäni ihan älyttömän tyhmiä sananvääntelyitä ja väärin käytettyjä sanontoja, ihan hävetti jälkikäteen. Minä olla ulkomailla, minä ei muista suomi kieli. Eh. (Tuli muuten joku päivä jonkun ulkkarin kanssa puhe suomalaisten kielitaidosta ja siinä sitten selittelin, että englantia meikäläiset osaavat jotenkuten kai sen takia, kun telkkariohjelmat ja leffat ovat niin englantivoittoisia eikä meillä dubbausta harrasteta. Saksa ja muut kielet ovat sitten vain ihan koulusysteemin varassa ja se saattaa selittää mun saksan aksenttini, joka muiden mielestä on suorastaan hilpeän huono. Mutta sitten peruin puheitani ja totesin, etten minä kyllä osaa suomeakaan kovin sujuvasti puhua. Joten ehkä en ole änkytykseni ja munansaannosteni kanssa ihan oikeaoppinen esimerkki suomalaisesta kielilahjakkuudesta.)) ...okei, nyt en yhtään enää muista mikä mun pointtini oli ennen noita sulkukammotuksia. Voi perse. Tämä on taas helppolukuisin blogikirjoitus ikinä. Saanko aloittaa uuden kappaleen? (Kyselen tänään näköjään paljon lupia. Omassa blogissani. Voimakaspiirteinen ja anteeksipyytelemätön luonteenlaatuni näyttää taas parhaimpia puoliaan.)

NIIN. Piti vain sanoa, että Applen uusi iPad ei kiinnosta mua mitenkään paitsi että sen nimi on hauska. Netti on pullollaan halpaa pilkantekoa, mutta sen ne omppumiehet ansaitsevatkin, jos nimeävät uuden teknologiaihmeensä kuukautissuojan mukaan. Hoho. Melkein tahtoisin kohdata jotain nokkavia mac-poikia, että voisin kuittailla jotain maxipad-henkistä, mutta eihän se tietenkään toimisi. Tavallaan kyllä tulee mieleen oma nimeämisprosessini noiden tekniikkahärpäkkeiden kanssa. Aikoinaan, kun iPod tahtoi itselleen nimen, valitsin nokkelana lähimmän itse tuotemerkkiä muistuttavan nimen eli Ilpon. Ja kun sitten kesällä ostin tämän läppärin (joka ei kylläkään ole mikään tyylikäs Applen tuote vaan sellaista huonompaa merkkiä, joista ei edes puhuta merkin nimellä vaan geneerisesti tietokoneina) en hätäpäissäni keksinyt muuta nimeä kuin Alpo. Ilpo ja Alpo, iPod ja iPad. Näen logiikan. Mutta on toi jälkimmäinen silti aika nolo.

Äh. Mun piti kirjoittaa jotain ihan muuta, mutta menköön nyt tämä. Tunnen oloni tyhmäksi. Täällä on paikallisen tyylin tenttiviikko, jolloin kaikki ovat loputtoman kiireisiä, paitsi tietysti minä, koska aikatauluni on jostain syystä ihan vänkyrä ja päädyn siis viettämään liikaa aikaa kotona koneen kanssa tai yksin ulkosalla ne pahuksen luurit korvissa. Se... ei ole välttämättä hyvä asia. No katotaan. Parin viikon päästä menen Lontooseen. Oooh. Se on ajatus, joka parantaa pahimmatkin mökkihöperyyden aikeet. Pitkäaikaisimmat Murskaamon (ja sen esiasteiden) lukijat voivat laskea, kuinka monta vuotta olenkaan puhunut siitä Lontoosta. Nyt minä sinne menen, oikeasti. Jösses.