Kansa toivoi kuvaa keksipurkista. Siinä se ny sitten on, kauniissa asetelmassa jonain menneenä iltana ja keksejäkin melkein puolillaan. Kuvanottohetken jälkeen asiat ovat muuttuneet ja purkki on taas lähes tyhjä. Perkeleen purkki. Koidut vielä kohtalokseni.

Vuoden ensimmäinen työviikko tuntui ihan kohtuulliselta, kun ei maanantaina tehnyt käytännössä mitään ja perjantaikin on pyhäpäivä. Näin sen pitäisi ollakin. Sain kyllä työntekoon taas uutta ytyä, kun sain ison läjän tutkimusdataa analysoitavakseni. Tilastotieteestähän en tiedä paskan vertaa, mutta ne Excel-taulukot! Ne ihanat, moniväriset Excel-taulukot! Miten rakastankaan väkerrellä niitä. (Kyllä, minulle on jo sanottu etten ole ihan täyspäinen. Teidän ei siis tarvitse.)

Sosiaalistakin elämää pukkaa. Eilen olin syömässä ja eritoten juomassa sukulaistätien kanssa, tälle illalle mulla on kutsu teelle Kruunuhakaan ja huomenna saan vieraita sen yhden metrinmittaisen poikasen muodossa, jonka kanssa aiomme mennä ajelemaan ratikoilla. Ja viikonlopuksikin on niin sanotusti verkot vesillä. Milloin minusta tuli tämmöinen? Onko vuoden 2012 Murska tosiaan menevä citysinkku? Ahahaha. (Täti huomautti eilen, että jokunen vuosikymmen sitten olisin joutunut maksamaan vanhanpiian veroa. No ei se paljoa kylmäisisi, onhan mulla tota rahaa. Ahahaha.)