Tein osoitteenmuutoksen. Käänsin sanomalehden. Tein listan pakattavista tavaroista ja pyykkäsin vaatteita sitä silmälläpitäen. Inventoin jääkaapin ja pakastimen ja tiskasin vihanneslaatikot (hyi) ja roskispöntöt (hyiyi). Hommasin äidin Polosen itselleni muuttoautoksi ja poltin uuden kokoelmalevyn autoiluhoilantaa varten.

Joku voisi luulla, että olen lähdössä. No en ole. Niin kauan kuin nuo kouluhommat matelevat tähän tahtiin, mulla ei ole minkäänlaista lupaa poistua kaupungista. Prkleen harkkatyöt. Stnan esseet. Helkkarin vatipäät rumat läskit punapersepaviaanitentit mulla menee hermo! Ei ihminen voi tuntea oloaan näin monella eri tavalla tyhmäksi, epäonnistuneeksi luuseriksi, joka pitäisi viedä tenttisalista suoraan nurkan taakse kivitettäväksi niillä mädillä tomaateilla ja porkkanapusseilla, jota on taas haudottu vuoden verran jääkaapin alahyllyllä. Minä käyn näitä samoja kursseja vielä ensi vuosikymmenelläkin. Assarit osaavat kohta jo vetää räpellykseni suorilta tein silppurin läpi, mitä niitä edes lukemaan, kun sitä tekstiä ei ole ja kuvatkin on rumia. Rosvosektori, ole hyvä ja palaa lähtöruutuun. Nähdään taas ensi keväänä.

Lailatilaa. Ikkunan alle on taas pesiytynyt kaiken maailman rakennustyömaita ja tietyöjengejä. Tuo kirskunta ja kolina on hieno soundträkki tälle sotkulle. Astuin eilen huomaamattani johonkin tunnistamattomaksi muuttuneeseen vihannesosaston herkkuun ja koko kämppä on täynnä tahmeita jalanjälkiä. Huulessa on taas rakkula ja lähisukulaisella on ehkä syöpä. Paskaaks tässä.

Edit muutamia tunteja myöhemmin: Esseetä kirjoitettu kaksi kolmasosaa, tenttiinlukumuistiinpanoja tuherrettu viiden sivun ja yhden kipeytyneen keskisormen verran ja Hopeiseen Salamaan vihdoinkin päivitetty toimivaksi sen yhden harkkatyön kannalta hyvinkin oleellinen ohjelma (lataukseen meni vain kolmisen tuntia, kaksi koneen buuttausta ja yksi avuton puhelu isille). Kyllä se sit taas etenee, kun ensiksi hermostuu. Nyt otan puolukkapiirakan uunista ja menen katsomaan telkkaria.